Lukijoilta: Kipinät sinkoilevat, kun Ruotsin poliittiset blokit kohtaavat

Syyskuussa 2022 pidettäviin Ruotsin vaaleihin on aikaa vuosi. Lopputulos on hyvin epävarma. Syynä on se, että viime vuosikymmeninä puoluekarttaa hallinnut blokkipolitiikka näyttää nyt aikansa eläneeltä.

Pelissä on kaksi jokeria: ruotsidemokraattien kasvava valta sekä valtiopäivävaalien äänikynnys, joka estää alle 4 prosentin ääniosuuden saaneita puolueita pääsemästä valtiopäiville.

Suomalaisesta näkökulmasta Ruotsin politiikka nähdään kivana pienenä hiekkalaatikkona, jossa puolueet leikkivät värikkäillä palikoillaan. Nyt sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen punavihreä blokki on hallinnut maata seitsemän vuotta. Keskustapuolue ja liberaalit (ent. Kansanpuolue), jotka aiemmin kuuluivat entiseen sinisen blokin allianssihallitukseen, ovat tukeneet hallitusta, kun taas Vasemmistopuolue on tyytyneet passiiviseen rooliin.

Tämä tasapaino on nyt rikottu. Ruotsidemokraatit, kansallismielinen puolue, jonka ideologiassa sekoittuvat kansankodin romantiikka ja sosiaalidemokraattien yhteiskunnalliset tukitoimet sekä konservatiivinen puolustus-, maahanmuutto- ja kulttuuripolitiikka, on vakiinnuttanut asemansa suurten puolueiden joukossa.

Hallitusvalta Ruotsissa edellyttää ruotsidemokraattien tukea tai enemmistö, joka sulkee tämän puolueen poliittisen vaikutusvallan ulkopuolelle. Moderaattien puoluejohtaja Ulf Kristerson ja kristillisdemokraattien Ebba Busch ovat sanoneet harkitsevansa neuvotteluja ruotsidemokraattien kanssa, antamatta puolueelle kuitenkaan suoraa vaikutusvaltaa.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson on todennut, että puolueella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan suhteessa kokoonsa. Puolue on ehdottanut, että Ruotsissa asuvilta ulkomaan kansalaisilta poistettaisiin äänioikeus alue- ja kunnallisvaaleissa – mutta he ovat tervetulleita maksamaan veroja.

Kolme puoluetta on äänikynnyksen tuntumassa. Huonoimmassa asemassa ovat Nyamko Sabunin johtamat liberaalit. Mielipidemittausten mukaan puolueen tuki on korkeintaan 3,5 %. Puoluejohtaja on ilmoittanut tukevansa porvarihallitusta, joka tukeutuu ruotsidemokraatteihin. Lausunto ei ole auttanut puoluetta saamaan äänestäjien luottamusta takaisin.

Toistaiseksi tukiäänet ovat pelastaneet puoluetta. Nyt kun moderaatit ovat vaarassa menettää asemansa ruotsidemokraateille, ei ole varmaa, että puolue uhraisi itsensä pikkuserkkunsa puolesta.

Ympäristöpuolue sekä kristillisdemokraatit ovat myös vaikeuksissa. Monet maaseudun äänestäjät vastustavat vihreitä.

Kristillisdemokraatit ovat pahasti jakautuneet – ruotsidemokraattien näkemykset maahanmuutosta ja ihmisten tasa-arvoisuudesta ovat ristiriidassa kannattajien kristillisen vakaumuksen kanssa.

Yhdessä ruotsidemokraateilla ja vasemmistopuolueella on noin 35 prosenttia äänestäjistä. On todennäköisesti mahdotonta muodostaa hallitusta ottamatta huomioon jompaakumpaa äärilaidan puolueista. Ehkäpä olisi aika matkustaa Suomeen, missä hallituksissa on ollut sekä kommunisteja että perussuomalaisia.

Päätoimijoista, Stefan Löfven, pääministeri ja sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, on ilmoittanut jättävänsä tehtävänsä marraskuussa 2021. Hän on osoittanut taitoa navigoida tiensä ulos vaikeista tilanteista ja kriiseistä.

Moderaattien Ulf Kristerson puolestaan on johdonmukaisesti osoittanut halukkuutta hallita ja valmiutta ajatella vanhan liittoumalaatikon ulkopuolelta.

Muita merkittäviä pelureita ovat keskustapuolueen Annie Lööf, jolla on vahva kannatus ja joka on saanut vaikutusvaltaa yhteistyössä punavihreän hallituksen kanssa, sekä vasemmistopuolueen uusi kyky Nooshi Dadgostar. Vasemmistopuolueen kannattajien ei tunnu olevan kovin vaikea sulattaa sitä, että käytännön toimet suosivat Ruotsin politiikan oikeaa laitaa.

Jimmie Åkesson voi tyytyväisenä seurata tilannetta. Jos maahanmuutto, kotouttaminen ja rikollisuuden torjunta nousevat ensi vuoden vaaliteemoiksi, puolue voi kerätä ison äänisaaliin. Ruotsidemokraatit voivat hyödyntää sinisen opposition muutoksenkaipuuta ja kiihkoa päästä hallitukseen asettaakseen kovat ehdot tukensa saamiseksi.

Liberaaleilla, ympäristöpuolueella ja myös kristillisdemokraateilla on täysi syy olla huolissaan parlamentaarisesta tulevaisuudestaan.

Jos kristillisdemokraatit ja liberaalit putoavat valtiopäiviltä, näyttämöä hallitsee keskustan kuningatar Annie Lööf, joka toivoo laajaa yhteistyötä eri puolueiden kanssa moderaateista sosiaalidemokraatteihin. Tämä kokoonpano poistaisi ruotsidemokraattien ja vasemmiston vaikutusvallan.

Jos keskusta saa pääministerin salkun, sekä sosiaalidemokraatit että moderaatit menettävät valtaansa. Tämän haaveen toteutumiseksi puolueiden olisi avattava ideologiset lukkonsa. Muussa tapauksessa vaarana on, että hallituksen muodostamisesta vuonna 2022 tulee pitkä ja hankala prosessi.

Nykyisessä hallituksessa on useita jäseniä, joilla on sukulais- tai muita siteitä Suomeen.

Tuleva hallitus poliittisesta väristään riippumatta säilyttää kuitenkin tiiviin yhteistyön itänaapurinsa kanssa.

Suomella ja Ruotsilla on läheiset talous- ja puolustussuhteet sekä yhteisymmärrys kulttuurisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten Ruotsi rakentaa hiekkalaatikon palikoista uusia blokkeja syksyn 2022 jälkeen.

Kjell Skoglund

toimitusjohtaja

Suomalais-ruotsalainen kauppakamari

Tukholma

Kommentoi