Lukijoilta: Kiusaaminen on koko yhteiskunnan ongelma

Kiusaaminen on suomalaisen yhteiskunnan syöpä. Me aikuiset pidämme kiusaamista usein vain koulujen sekä lasten ja nuorten ongelmana. Eräs julkisuudessa paljon ollut tapaus on Helsingin Koskelan murha, missä kolme silloin 16-vuotiasta poikaa julmasti kiusasi ikätoverinsa kuoliaaksi.

Käräjäoikeus antoi tekijöille tuomiot, joiden pituus vaihteli 8 ja 10 vuoden välillä. Tuomitut olivat tekoa tehdessään täydessä ymmärryksessä eli he tiesivät, mitä ovat tekemässä. He olivat ”normaaleja koulupoikia”.

On pelottavaa ajatella, miten julmasti nuori, ”normaali” ihminen, voi toista kohdella. Kiusata ja tuhota yhden ihmisen elämän, lopullisesti.

Vahingot eivät siihen jää. Kiusaamista tai väkivaltaisen kuoleman kokeneen ihmisen läheiset kärsivät yhtälailla. Läheisten kokemus voivat olla huolta uhrin kokonaisterveydestä sekä surua ja voimattomuutta.

Kiusaamista esiintyy myös aikuisten ihmisten kanssakäymisessä arjen ympyröissä – työpaikoilla, vapaa-ajan harrastuksissa ja erilaisissa vallan kammareissakin. Usein tämä kiusaaminen on vaikeammin toteen näytettävää, sillä aikuinen ihminen saattaa olla henkisen väkivallan tai manipuloinnin mestari. Se on haukkumista, härnäämistä, julkista nöyryyttämistä, ”kapuloiden rattaisiin lyömistä” ja painostusta, harvoin fyysistä koskemista tai tekoja.

Suomessa on kiusaamisongelman suhteen kummallinen asenneilmasto.

Kiusaamista kokeneella aikuiselle ihmiselle saatetaan sanoa, että ”kyllä sitä nyt vähän arvostelua, kritiikkiä ja palautetta pitää kestää”.

Valitettavasti tätä asennetta on menneinä vuosikymmeninä viljelty niille lapsille ja nuorille, jotka olisivat hädässään tarvinneet aikuisen tukea kiusaamista kohdatessaan. Myös lainsäätäjä on kunnianloukkaus- ja muissa tapauksissa määritellyt, että vaikkapa julkisuuden henkilön tai virkamiehen pitää ”kestää” kielteistä palautetta enemmän kuin rivikansalaisen.

Niin, kuka määrittelee kiusaamisen vähäisyyden? Toinen voi kestää millaista sanailua ja henkistä painostusta tahansa, kun taas toinen voi upota syviin syövereihin muutamasta sanan sivalluksesta.

Sitä toivoo, ettei ihminen olisi ihmiselle susi. Kunnioitetaan toinen toisiamme. Silotetaan hyvillä sanoilla ja teoilla, rehellisyydellä ja ahkeruudella toinen toistemme tietä elämän pitkällä polulla.

Tuomas Koivuniemi

Kauhajoki

Kommentoi