Lukijoilta: Kiusaamisesta

Lähdettäisiinkö vaikka siitä, että aikuiset lopettavat kiusaamisen? Hyvä olisi, jos ei kiusata ketään, mutta voisihan sitä ajatella, että vähintään lopetetaan lasten ja nuorten kiusaaminen. Ja jos vaikka lähdettäisiin tiputtamaan yhtä asiaa kerrallaan tästä ikävästä käyttäytymismallista pois?

Ehdotan, että lopetamme ulkonäön arvostelun. Meitä kun on niin monennäköisiä ja monenlaisia. Joku kestää arvostelun, toinen ei. Lisäbonuksena ympärillä olevat kasvuikäiset imevät itseensä mallin, miten toisille/toisista puhutaan.

On vaarallista kiusaamista puuttua toisen ulkonäköön.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan tarve painaa toisia ihmisiä alas, miten milloinkin. Tavoitteena lienee nostaa itseään parempana ihmisenä esiin: vähätellään toisen tietämystä tai tunteita tai kommentoidaan ulkonäköä. Mistä kumpuaa tällainen halu painaa toista ihmistä alas? Miksi pitää esimerkiksi kommentoida toisen ihmisen lihomista tai laihtumista?

Eikö syömishäiriöistä ole kirjoitettu jo tarpeeksi, että idioottimaisinkin olio tällä maapallolla tajuaa, että pienikin ulkonäkökommentti voi ajaa erityisesti nuoren naisen syömishäiriöhelvettiin?

Kukaan ei osaa ennustaa, kuka sairastuu. Olepa siis varovainen, mitä sanot toisen ulkonäöstä, erityisesti nuorelle.

Erityisen vaikea on ymmärtää, kun arvostelu kohdistuu vanhemman ihmisen taholta nuorempaan henkilöön. Vanhemmalla ihmisellä on usein jonkin sortin arvovalta-asema suhteessa nuorempaan.

Nuori ihminen saattaa olla puolustuskyvytön, kun vanhempi ihminen lähtee kommentoimaan ulkonäköä. Laihuuden ihannointi on ollut joskus muotia. Sen seurauksia on jo pitkään katseltu psykiatrisilla osastoilla. Olen surullinen, kun laihuuden ihannointia on edelleen olemassa ja se edelleen vaikuttaa keskuudessamme sairastuttamalla erityisesti nuoria.

Vanhemman ihmisen pitäisi ymmärtää pitää mölyt mahassaan koskien toisten ihmisten ulkonäköä. Meidän vanhempien pitäisi tietää mahdolliset seuraukset ja kannustaa seuraava sukupolvi kasvamaan rauhassa omaksi itsekseen.

Tiedätkö, miten syömishäiriö vaikuttaa ihmisen elämään? Pirullisinta on, että se kaappaa energiat. Se kaappaa pään sisällön ajattelemaan, että laihuus on se, mitä elämässä eniten pitää tavoitella.

Tämä sairaus kolkkaa muut ajatukset ja tavoitteet sivuun. Suhde syömiseen vinoutuu, kun sitä pitää ajatella koko ajan: mitä, kuinka, koska, mahdollisimman vähän, mahdollisimman terveellisesti, menikö pieleen, otinko liikaa, oksennanko, oonko vähän tyhmä, oonko vähän lihava, oon idiootti, miksi en osaa, miksi tämä on niin vaikeaa...?

Kaiken tällaisen ajattelun pyörittämisen sijaan nuori voisi opiskella, harrastaa, nauttia ystävien seurasta, haaveilla tulevaisuudesta ja opetewlla muita elämisen taitoja.

Jos nyt et siis vielä tiedä, niin kerron sinulle, että laihuus ei ole mikään tavoiteltava ihannetila ihmiselle. Tavoiteltava ihannetila on se, että on tyytyväinen itseensä, on riittävän onnellinen, tuntee itsensä ja uskaltaa tavoitella unelmiansa. Jokainen ansaitsee kunnioittavan katseen ja ystävällisen sanan ilman ulkonäköpaineita.

Joulumuori

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi