Lukijoilta: Koko Suomi tarvitsisi yhtenäisen asiakastietojärjestelmän

Todennäköisesti Aster Bothnia on ainakin Pohjanmaan alueelle tuleva asiakas- ja potilastietojärjestelmä sote-sektorille. Yhtenäinen järjestelmä tarvitaan, vaikkakin se syö veronmaksajien rahoja yli sata miljoonia euroja ja niistä miljoonista suurin osa valuu maailmalle.

Suomessa tietojärjestelmähankinnat eivät tunnu oikein onnistuvan. Päättäjien on vaikea ymmärtää, mitä ovat tilaamassa, ja heille voidaankin sitten myydä mitä sattuu.

Suurin yksittäinen ongelma lienee se, että kilpailutukset koskevat liian suuria kokonaisuuksia, joihin eivät suomalaiset toimijat voi päästä mukaan. Valtaviin hankkeisiin voi osallistua vain yksi tai kaksi maailmanlaajuista jättitoimijaa.

Kun ohjelmisto sitten on valmis, se on yksi suuri kokonaisuus, ja jos se ei toimi, tai toimittajan kanssa ei enää jostain syystä tulla toimeen, täytyy koko ohjelmisto tehdä alusta asti uudelleen. Tässä syntyy ilmiö ”liian suuri epäonnistumaan”. Silloin tietojärjestelmä on toiminnalle kriittinen, vaikka sen kanssa olisi suuriakin ongelmia, ja sen toimittaja nostaisi ylläpidon hintavaatimusta reippaasti, ei ole vaihtoehtoja.

Ei ole kilpailua, eli toimittaja pitää silloin ostajaa panttivankinaan, eikä asialle voi tehdä mitään.

Toimeksiantoja täytyisi saada pienemmiksi kokonaisuuksiksi, joiden tekemiseen voisivat sitten kotimaisetkin ohjelmistotalot osallistua. Jos yksi komponentti ei jostain syystä toimi tai tuki sille jatku, ei tarvitsisi laittaa koko ohjelmistoa uusiksi.

Ohjelmistoasioissa Suomen kannattaisi ottaa mallia Virosta. Siellä tärkein yksittäinen ahaa-elämys on vaatimus, että viranomainen ei saa kysyä sellaista asiaa uudestaan, joka tieto sillä jo on.

Esimerkiksi poliisin pysäyttäessä, ei hän saa vaatia näyttämään tietoa ajokortista, vaan henkilöllisyyden todistaminen täytyy riittää. Viron valtion tietokannoissa on jo tieto ajokortista, vakuutuksista ja muusta tarpeellisesta.

Suomessa erilaisia tietoja ja hakemuksia täyttäessä huomaa, että samat asiat kysytään moneen kertaan. Tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmät eivät yksinkertaisesti toimi niin, että kaikki tarpeellinen tieto olisi saatavilla siellä missä pitäisi. Virossa kielto kysyä jo annettua tietoa pakottaa siis yhteiskunnan tietojärjestelmät ketterimmiksi.

Pohjanmaa tarvitsee yhtenäisen asiakastietojärjestelmän, oikeastaan koko Suomi tarvitsisi. Nykyinen alueemme järjestelmä on vanhanaikainen ja kankea.

Esimerkkinä: Vaasan keskussairaalassa syntyy vauva. Kätilö kirjaa tietojärjestelmään kaikki tiedot synnytyksestä synnytysyksikössä. Äidin ja vauvan kotiutuessa sairaalan vieriosaston sihteeri tulostaa synnytystiedot paperille ja postittaa ne äitiysneuvolaan. Siellä sitten hoitaja papereista syöttää sähköiseen potilastietojärjestelmään synnytyksen kaikki tiedot. Tällöin kaksi kertaa syötetään samat tiedot sähköisiin järjestelmiin.

Vielä enemmän kirjaamista on, jos raskaana oleva käy laboratoriossa sokerirasitustestissä. Laboratoriohoitaja vie vastaukset potilastietojärjestelmään, josta äitiysneuvolan hoitaja saa viestin. Jos äitiysneuvolassa vastauksista todetaan poikkeava sokerirasitusvastaus, joka on nykyään kovin yleistä, syöttää hän päivämäärän, raskausviikot ja kolme mittaustulosta, sekä diagnoosin kahteen eri potilastietojärjestelmään ja kirjoittaa vielä äitiysneuvolakorttiinkin.

Kun asioita kopioidaan uudelleen ja uudelleen, virheiden riski kasvaa ja hoitajien työaikaa kuluu paperitöissä asiakastyön sijaan. Hoitoalalla odotus on kova, että kerran kirjattu tieto näkyisi kaikkialla, missä sitä tarvitaan.

Olisi niin hienoa, että työaikaa säästyisi oikeaan asiakastyöhön.

Lauri Karppi (ps.)

kaupunginvaltuutettu

Päivi Karppi (ps.)

kaupunginvaltuutettu

Vaasa

Kommentoi