Lukijoilta: Koti ei ole paras paikka vanhukselle

Kun vanhainkoteja alettiin sulkea vuosituhannen alussa, julistivat innokkaimmat, että vanhuksen paras paikka on kotona. Kaunis ajatus, mutta väärä. Ikääntyvä vanhus ei pärjää yksin kotona. Pahimmassa tapauksessa apua pukemiseen, syömiseen, lääkkeiden ottoon ja vaipan vaihtoon on jouduttu odottamaan 4–8 tuntia.

Vanhusten palvelu- ja hoitokoteja on kyllä rakennettu, mutta paikat eivät riitä kaikille, lisäksi niissä on henkilökuntapula.

Kymmenen vuotta sitten ministeri Maria Guzenina (sd.) esitti ensimmäisen kerran avuksi hoitajamitoitusta. Kokoomus esti tämän lain voimaantulon. Se oli virhe, josta kärsitään nyt.

Elinikä ja vanhusten määrä kasvaa koko ajan. Kuudennes (900 000) kansasta on täyttänyt 75 vuotta. Puolet heistä asuu tilastokeskuksen mukaan yksin kotona. Eliniänodote on nyt naisilla 84 ja miehillä 78 vuotta. Tarvitsemme siis pidempään hoitoa ja hoivaa elämämme ehtoopuolella.

Suurin osa 75-vuotiaista pärjää hyvin kotona, mutta ikää karttuu ja avun tarve kasvaa. Apua tarvitaan siivoukseen, ruoanlaittoon, pyykkiin, lääkkeiden ottoon ja lopulta ihan vanhuuden vaivojen hoitamiseen.

Kun eteen tulee ympärivuorokautinen palveluasuminen, luulisi että kaikki on hyvin. Valviran saamat valitukset ja selvitykset kertoivat, että näin ei ole. Muutaman vuoden takaisesta selvityksestä käy ilmi, että 98 prosenttia vastanneista hoitajista oli havainnut vanhusten kaltoinkohtelua hoitokodissa ja kolmasosa oli kokenut, ettei heillä ollut aikaa kohdella vanhuksia yksilöinä.

Viime vuonna Marinin hallitus sai vihdoin läpi kaivatun hoitajamitoituksen. Uusi mitoitus on hyvä. Sen nurja puoli on henkilökunnan puute. Mitoitus nousi lokakuun alusta 0,5 hoitajasta 0,55 hoitajaan hoidettavaa kohti.

Koska hoitolaitokset olivat menneet minimillä, ne ovat joutuneet nyt sulkemaan jopa kokonaisia osastoja, Vaasassakin joitakin petipaikkoja, jotta mitoitusvaatimus täyttyy.

Eihän se näin voi olla. Vanhusten jättäminen yksin kotiin tai vastuun sälyttäminen omaishoitajille ei ole ratkaisu. Ratkaisu on palkata lisää henkilökuntaa.

On tärkeää, että tulevassa aluevaltuustossa on ihmisiä, jotka ymmärtävät vanhushoidon hädän. Hyvinvoinnin kuntayhtymään tarvitaan ihmisiä, jotka tiettävät, että vanhakin on yksilö, tunteva ihminen. On ymmärrettävä, että vanhat eivät ole kasvoton massa ja kuluerä tai sairaalassa palveluasumista odottava siirtoviive.

Meillä kaikilla pitää olla inhimillinen elämä loppuun saakka.

Maria Tolppanen (sd.)

Vaasa

Kommentoi