Lukijoilta: Koulukiusaaminen – vastuu alkaa siitä, että välittää

Todella surullisia uutisia olemme saaneet lukea viime viikkoina koulumaailmassa ilmenneestä väkivallasta. Koulu on lapsen työpaikka ja lapsilla on oikeus turvalliseen ympäristöön, jossa hänen fyysinen ja henkinen koskemattomuus taataan ja jossa hän voi rakentaa tukevaa perusjalkaa tulevien vuosien opinnoille koulussa ja elämässä.

Entä jos lasta ahdistaa kouluunmeno kiusatuksi tulemisen pelosta? Kiusaaminen on aina traumatisoivaa ja se voi pahimmillaan jättää ikuiset henkiset arvet. Tämä voi taas johtaa myöhemmin elämässä alisuoriutumiseen heikon itsetunnon vuoksi.

Koulukiusaamisella on monia muotoja: haukkuminen, ilmeily, töniminen, ulkopuolelle jättäminen, nöyryyttäminen, tavaroiden piilottelu ja rikkominen, sosiaalisessa mediassa kiusaaminen, mustamaalaaminen, ja jopa hengenvaaralliset pahoinpitelyt.

Lapsi on helposti puolustuskyvytön, eikä aina uskalla kertoa aikuiselle seurauksien pelossa. Usein tilanne paljastuu huoltajille ja ympäristölle vasta siinä vaiheessa, kun kiusaaminen on jatkunut jo kauan.

Koulukiusaamiseen tulisi saada käyttöön nollatoleranssi. Koulussa virkavastuulla toimivien on myös tiedostettava vastuunsa huolimatta siitä, että eri osapuolten huoltajat voivat närkästyä ja kyseenalaistaa oman lapsensa mahdolliset väärinteot ja ”nostaa metakan”.

Nykyään työpaikoilla on kiusaamisessa nollatoleranssi. Jos kiusaamista epäillään, työnantajalla on menettelyt kiusaamisepäilyn selvittämiseksi. Se on ihan selkeä lähtökohta. Tukena asiassa toimivat esimerkiksi työsuojeluhenkilöstö ja HR.

Minkä vuoksi koulumaailmassa ei yhtä selkeästi puututa kiusaamisepäilyihin, jää ainakin julkisen keskustelun ja uutisoinnin perusteella epäselväksi. Onko kyse ohjeistusten hajanaisuudesta, tiedon puutteesta tai vastuiden epäselvyydestä?

Maan hallitus esittää koulupsykologien ja -kuraattorien siirtämistä tuleviin maakunnallisiin sote-keskuksiin. Tämä ei ole hyvä ratkaisu, vaan se lisää ainoastaan byrokratiaa. Koulun oppilaiden tueksi tarkoitetun henkilöstön on oltava mahdollisimman lähellä koulua ja arkea, jolloin lapsi voi jutella ja kertoa huolistaan tutulle ihmiselle.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin meidän vanhempien vastuu omasta lapsesta. Vanha slogan ”Vastuu alkaa siitä, että välittää” on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Petra Piironen (kok.)

Kuortane

Keijo Tauriainen (kok.)

Seinäjoki

Kommentoi