Lukijoilta: Koulumaailmasta kuuluu kummia

Syksy on tullut ja koulut ovat aloittaneet työskentelynsä. Jälleen on noussut huolenaiheeksi koulukiusaaminen, joka on jo pitkän aikaa riivannut koulun elämää.

Olen muistellut omaa kouluaikaani 70-luvulla. Kyllä silloinkin oli nahistelua ja tappeluja, ehkä niitä nykyisin sanottaisiin koulukiusaamiseksi. Varmasti aina lasten kesken on ollut kiusaamista, vaikka se ei ole tietenkään suotavaa. Erona nykyaikaan on kuitenkin se, että kiusaamisen muodot näyttävät raaistuneen. Paikalle pitää kutsua jo ambulanssi ja poliisi.

Tämä herättää huolta ja ahdistusta. On mietitty, kuinka pitäisi reagoida? Valvontaa ja sääntöjä halutaan kiristää, rangaistuksia kiusaajille pitää koventaa. Pelko ja ulkoinen kontrolli voi auttaa jossain määrin, silti väitän, että ainoastaan ihmisen sisältä päin lähtevä muutos voi muuttaa tilanteen.

Kun pieni ihminen oppii, mikä on oikein ja väärin, kun hän oppii empatiaa ja toisen huomioimista, silloin tarve kiusaamiseen vähenee. Koulu ei jaa vain tietoja, se myös kasvattaa: antaa elämän eväitä, opettaa tapoja, moraalia ja arvoja.

Haluan tuoda tähän keskusteluun yhden ajatuksen. Millä tavalla ihmisen sisäistä oikeudentuntoa voisi vahvistaa? 70-luvulla meillä oli koulussa aamuhartaudet ja ennen ruokailua luettiin ruokarukous. Uskonnon opetusta oli myös aika paljon, Raamatun kertomukset tulivat tutuksi.

Tänä päivänä opetussuunnitelmissa kilpaillaan siitä, mitä oppiainetta olisi hyvä opiskella eniten. Tämän myötä uskonnon opetus on supistunut minimiin. Lisäksi koulussa arkaillaan sitä, saako veisata suvivirttä, saako rukoilla tai pitää hartaushetkiä. Tämän kehityksen hedelmät alkavat nyt näkyä. Uskonto on siirretty yksityiseksi asiaksi ja niin se tahtoo jäädä sivuun. Jotenkin näyttää, että tämän suuntainen kehitys on vuosien myötä vain vahvistunut.

Kuitenkin väitän, että uskonto antaa ihmiselle tärkeitä eväitä pärjätä tässä elämässä.

Kun ihminen pienestä pitäen oppii, että Jumala on hyvä, että Hän on armollinen ja että virheensä saa anteeksi ja uudestaan saa aloittaa, siinä on hyvä pohja elämälle. Ihmisellä on tarve kokea, että on arvokas ja hyväksytty, että jokaisen elämällä on merkitys.

Silloin kun elämässä on kriisi, ihminen joutuu tarkistamaan elämänsä suuntaa. Olisiko nyt koulumaailmassa syytä tarkistaa uskonnon roolia kasvatuksessa? Se ei ole tietysti tämän päivän eetoksessa suosittu teema, mutta näyttäisi siltä, että kun ihmisellä pienestä pitäen on ymmärrystä uskonnosta, se myös ohjaa parempaan ja ehyempään elämään. Mielestäni tässä on parannuksen paikka. Millaista tulevaisuutta kohdin olemme nyt menossa?

Vielä haluan sanoa, että arvostan erittäin korkealle opettajan ammattia. Se ei ole tässä ajassa aina helppo työ. Mutta se on tärkeä työ, koska siinä luodaan pohjaa ja tulevaisuutta suomalaiselle yhteiskunnalle.

Siksi opettajat ansaitsevat kaiken tuen ja kannustuksen omaan tehtäväänsä.

Matti Kristola

pastori

Seinäjoki

Kommentoi