Lukijoilta: Kuin henkäys on elämä

On hetkiä, jolloin huomaa ajan kulun varsin konkreettisesti: Näet entisen kollegasi kuntosalilla. Hän katsoo sinua ja tytärtä vierelläsi. Yhteen ääneen toteatte: Ei voi olla totta, juuri hän oli pieni, nyt jo nuori nainen.

Kuin henkäys on aika syntymästä tähän hetkeen. Kuin henkäys, johon kuitenkin mahtuu niin paljon, että sen hahmottaminen ja jäsentäminen tarinan muotoon veisi todella paljon aikaa.

Siihen tarvittaisiin tuhansia sanoja, itkua, naurua, pimeyttä ja valoa.

Joka päivä hengitämme tätä elämää, mutta turhan usein meiltä jää huomaamatta se kauneus, joka matkaan sisältyy kaiken kivun, kamppailun ja arkisen aherruksen keskellä.

Kaunein kauneus saattaa olla pienissä hetkissä, kuten taannoin Berliinissä auttaessani koditonta narkomaaninuorta istumaan kylmänä yönä.

Hän makasi maassa reppunsa vieressä. Tartuin hänen käteensä ja kysyin: Kuinka voit, tarvitsetko apua? Ei hän vastannut, mutta sain hänet parempaan asentoon ja sitten: Katseemme kohtasivat ja me hymyilimme toisillemme.

Kaunein kauneus on näissä hetkissä, joihin sisältyy jotain mieltä liikuttavaa tai sielua koskettavaa, jotain joka saa meidät miettimään elämää ja sen tarkoitusta. Kaunein kauneus on hetkessä, jona oivaltaa, että ihmissielu on koskettanut toista.

Kuin henkäys on elämä. Silti meillä on joka päivä mahdollisuus nähdä toinen ihminen, hänen taakkansa, hänen onnensa.

Uskallammeko olla sielu ja sydän niin avoinna, että toisen ihmisen elämä koskettaa meitä?

Eikö olisi arvokasta ja tarkoituksellista nähdä ja kokea toisen ihmisen elämä osana omaa elämän matkaa. Kuin henkäyksen. Tarkoitusta luovan henkäyksen.

Marianne Waltermann

Vaasa

Kommentoi