Lukijoilta: Kun sai tuomikylää

Sanonta on vanha, mutta vieläkin kysellään sen perään. Koko Suomi sen aikanaan tiesi.

Viime vuosisadan alussa, vuonna 1907 tuli tarpeelliseksi perustaa koeasema, mikä tutkisi turpeen soveltumista maatalouteen ja viljelyyn Pohjanmaalla. Perustettiin Etelä-Pohjanmaan suoviljelyskoeasema. Hämeessä oli jo sellainen.

Näillä soisilla turvemailla ja nevoilla kasvoi kyllä jonkinlaista heinää, mutta viljan viljelyä, satoa ja ojitusta piti kehittää ja kokeilla. Elämisen ehdot ja taidot olivat tärkeitä kaikkialla Suomessa. Paikka löytyi Ilmajoen Tuomikylästä rautatien varrelta Nikkolannevalta. Nykyään alue luetaan Ahonkyläksi, vaikka postiosoite on edelleen Tuomikylä. Toiminta oli hyvin tuloksellista ja voimallista. Alajoella kasvaa tänä päivänä vaikka mitä.

Vankisiirtola perustettiin 1908–09 aivan koeaseman viereen – kuokittavaa kun riitti ja ojitusta.

Siitä kehittyi varavankila 1919 ja lopuksi oma Ilmajoen vankila. Sinne passitettiin hauraan itsenäisyyden jälkeen niskuroivia rikollisia. Siitä tuli sotilasvankila ja kuri oli kuuluisan kova. ”Sai Tuomikylää”. Oli siellä vuoden 1918 vankejakin. Vapaussodassakin taistelleiden nuorten miesten piti vielä mennä sotaväkeenkin. Sota- ja sotilaslait ovat aina olleet ankaria.

Vankila lopetettiin 1936. Koeasema oli lopetettu ja 1934. Maat ja mannut jäivät odottamaan tulevaa.

Vuonna 1936 tuli voimaan irtolaislaki. Samoille alueille perustettiin naisten työlaitos. Ajateltiin, että kaikkien oli tehtävä jotain yhteiskunnan eteen. Ja moraalikin oli tärkeä asia. Sotakin oli tulossa.

Laitos tuotti itse kaiken tarvitsemansa. Tehtiin navetat ja sikalat, konetilat ja kasvihuoneet sekä pajat. Myös kankailla ja käsitöillä oli merkittävä osuus toimintoineen. Nämä nuoret naiset oppivat elämän taitoja – ja pääosin selviytyivät tulevasta elämästään. Alueella turpeen nosto oli myös tärkeää toimintaa. Laitos lopetettiin 1972 ja rakennukset purettiin. Pellot lienevät nykyään Maatalousoppilaitoksen ylläpitämiä.

Suuresta savikaivosta löytyy vielä rautakankia, kaivosta haettiin vettä talvisinkin. Seppä teki lenkin kankiin ja narun, jotta eivät kaikki putoaisi.

Eri paikassa Tuomikylässä oli Jatkosodan lopussa 1944 vankileiri venäläisille sotavangeille. Se oli siirretty Karjalasta sodan jaloista. Se oli Ahonkylästä etelään muutama kilometri – kansakoulun vieressä Nikkolan maalla. Naapureina olivat Hopiavuoren ja Ala-Tuominiemen uudistilat.

Menneestä ei mitään ole enää jäljellä, josko jokin perustuskivi vielä löytyisi.

Esko Rajala

Tuomikylä, Ilmajoki

Kommentoi