Lukijoilta: Kuntien kalliit hankinnat

Korona-kriisi on paljastanut myös kuntien suurellisen varainkäytön. On rakennettu kalliita monitoimikoulukeskuksia, päälle on tulossa hyvinvointikeskuksia, liikuntahalleja ja -tiloja, joiden elinkaaresta ei ole varmuutta.

Kuntarahaa on tuhlattu suhdanteesta riippumatta aineelliseen materiaan, maanhankintaan ja rakennuskantaan.

Nyt sitten säästöjä haetaan yt-neuvottelujen kautta yhdistämällä viranhoitoa, ollaan korvaamatta eläkkeelle jääviä, ei palkata sijaisia, irtisanotaan esimerkiksi kulttuuripalveluista, jne.

Lapuallakin kaupunki tilavuokraajana on jopa suurin hyödynsaaja sosiaalista hyväntekeväisyyttä tekevän yhteisön tuotosta. Yhteisö pyörii lahjoitusten ja vapaaehtoistyövoiman turvin.

Missä piilee päättäjien suhteellisuuden taju ja inhimillisyys?

On siis laitettu rahat ja lainat materiaaliseen pääomaan, kun taas säästöt tehdään inhimillisestä pääomasta, vaikka juhlapuheessa puhutaan henkilöstön olevan kunnan tärkein voimavara.

Esimerkin vuoksi: jo yhden hehtaarin hinnalla voisi palkata lähihoitajan vuodeksi. Ihmisen työllistäminen, vaikka julkisin varoin, on osa sosiaalipolitiikka ja yhteisöllisyyttä. Sitä paitsi näistä rahoista suuri osa palautuu yhteiskunnalle.

Nykyisten elintasosairauksien ja -oireiden aikana esimerkiksi nopea moduulikoulurakentaminen lyhyellä elinkaarella takaisi puhtaat, uudet ja terveelliset tilat koululaisille, kun ei voida olla varmoja nykyrakentamisen laadusta.

Seppo Passinen

Lapua

Kommentoi