Lukijoilta: Kuntsin museo rampautui terassitouhuista

Kuntsin modernin taiteen museon ja Sisäsataman terassin avulla Vaasan kaavoituspäällikkö kertoo testatun toimintojen yhteensopivuutta (stj. 19.1. 2021). Tulos on nyt tiedossa: terassi on ollut häiriöksi museolle, eikä huoltorakennus vessoineen ratkaise ongelmia. Synergiaetua ei museon ja terassin välillä ole, koska yleisöt ovat erilaiset.

Missä ja milloin tällaisesta testistä on päätetty? Tuskin silloinen museotoimenjohtaja siitä tiesi allekirjoittaessaan loppiaisaattona 2018 sopimuksen Kahvila Simon kahvilatoiminnasta yrittäjän kanssa.

Sopimuspaketti (terassisopimus, maanvuokrasopimus ja tilapäinen rakennuslupa), jolla yrittäjä sai käyttöoikeuksia ja sisäänkäynnin museon tiloihin sekä haltuunsa 395 neliötä Sisäsatamasta, oli kasassa 22. ja 23.5.2018. Ajoitus osui nappiin.

Niin maanvuokrasopimus kuin tilapäinen rakennuslupakin kytkettiin museon kahvilatiloihin, mikä nyt selittää yrittäjän kiivaan takertumisen museoon.

Minulle käsittämätön kuvio on se, että yrittäjälle vuokrataan museon kahvilan keittiö, tarjoilualue ja varastotiloja sen jälkeen, kun hän laiminlöi kahvilanpidon.

Museotoimenjohtaja Elina Bonelius toi kulttuuri- ja liikuntalautakunnan päätettäväksi 5.11. 2019 vuokrasopimuksen, jonka lautakunta keskustelutta hyväksyi. Päättäjien voimat oli vienyt huoli ampumaurheilun tiloista ja tulevaisuudesta.

Tähän päätökseen vedoten on valmisteltu Sisäsataman huoltorakennusta, jolle nyt haetaan rakennusoikeutta poikkeamisluvalla. Talotoimi on astunut yrittäjän sijaan rakennuttajaksi – ja sille on toki perustelut – vaikka sopimus edellyttää vuokralaisen toteuttavan asiakkaiden wc-tilat hyväksyttävästi.

Huoltorakennusta on harhaanjohtavasti ruvettu sanomaan yleiseksi vessaksi ja pyyhitty ihmisten mielestä se, että kyse on ainoastaan terassiyrittäjän pakko saada pidetyksi terassinsa Sisäsatamassa.

Lisäksi terassilla pitää olla kytkös Kuntsin modernin taiteen museoon. Tähän näyttää riittävän muutama kymmenen neliötä keittiö- ja tarjoilutilaa, joiden terassikäyttö on turmellut museon kahvilan, aulan ja museokaupan melulla, kolinalla, käryllä, katkulla ja kiroilulla. Nyt talvella vanhat jääkaapit, tiskipöytä ja lakanoilla peitetyt tarjoilupöydät kertovat hylätystä tilasta.

Museo ei voi keittiötä eikä tarjoilualuetta käyttää.

Lausunnossaan poikkeamisluvasta museotoimenjohtaja toteaa, että ravintolaterassin museotoiminnalle aiheuttamaa haittaa on pyritty vähentämään, mutta järjestelyillä ei ole ollut toivottua vaikutusta.

Jatkosopimus tietyin ehdoin on tehty (stj. 19.1.2021). Millainen se mahtaa olla ja kuka sen on tehnyt?

Terassitoiminta on turvallisuusriski museon kokoelmille ja näyttelyissä oleville ulkopuolisten omistamille taideteoksille. Kyseessä ovat kulttuurisesti korvaamattomat arvot ja taloudellisesti miljoonaluokan omaisuus. Varkaus on jo tapahtunutkin.

Tulipalon vaaraa ei voi vähätellä eikä sitä, että museolta vaadittava herkkä ilmastointi kärsii keittiön käryistä. Keittiö on mitoitettu 40 asiakkaan tarpeisiin – terassilla paikkoja on kymmenkertaisesti.

Miksi museotoimenjohtaja ei lopeta tätä kummallista peliä ja esitä kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle keittiösopimuksen irtisanomista? Luottaako hän siihen, että tämä hullutus romahtaa omaan mahdottomuuteensa viimeistään valituksella hallinto-oikeuteen?

Vai onko jokin muu syy – se ”korkeampi taho”?

Museotoiminnanjohtajaa korkeampi virkamies on sivistystoimenjohtaja. Kaavoitusjohtajan esimies on tekninen toimialajohtaja.

Terassit ja festivaalit tulevat ja menevät, mutta museo kulttuuri-instituutiona pysyy!

Näitä arvoja suunnittelujaosto joutuu punnitsemaan samoin kuin teknisten liikelaitosten johtokuntakin päätöksiä tehdessään, kulttuuri- ja liikuntalautakunnasta puhumattakaan.

Sirpa Sainio (vas.)

kulttuuri- ja liikuntalautakunnan varajäsen

kulttuurijaoston puheenjohtaja

Vaasa

Kommentoi