Lukijoilta: Kuulovammaisten palvelut?

Maria Tolppanen vastaa Päivi Karpin aloitteeseen Ilkka-Pohjalaisessa 6.9.2020. Haluan tarkentaa käsitettä ”kuulovammainen”.

Kuuloliiton määrittelyn mukaan kuulovammaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai -laatuinen kuulonalennus, lievästä huonokuuloisuudesta täydelliseen kuurouteen. Kuuroutunut henkilö on menettänyt kokonaan kuulonsa puheen oppimisen jälkeen. Kuuro on syntymästään tai varhaislapsuudessaan kuulonsa menettänyt.

Kuuro kommunikoi pääasiassa viittomakielellä, joka on hänen ensikielensä. Kuuroutunut kommunikoi puheen avulla. Huonokuuloiset onkin tunnistettu omaksi erityisryhmäksi jo 1930-luvulla.

Maria Tolppanen on oikeassa sanoessaan, että kuulovammaisten palvelut eivät ole tasa-arvoisia kuuleviin verrattuna.

Viittomakieli ei kuitenkaan ole apu huonokuuloisille ja kuuroutuneille. Kuulo voi alentua tai jopa kadota kokonaan lyhyessäkin ajassa, mutta viittomakielen taito ei automaattisesti tule kadonneen kuulon tilalle. Uuden kielen oppiminen vaatii aikaa.

Lukutaito säilyy kuulon menetyksenkin jälkeen, siksi huonokuuloisten ja kuuroutuneiden apuväline on tekstitys. Tekstitettyjä televisio-ohjelmia ja tilaisuuksia pitäisikin olla enemmän. Kuuloliiton arvion mukaan huonokuuloisia on Suomessa jopa 800 000.

Tarja Mäkitalo

kirjoitustulkki, Korvake

Vaasa

Kommentoi