Lukijoilta: Lähellä ja etänä

Täsmennän ja täydennän hieman kirjoitustani etätyön epäkohdista, johon Henna Hautala viittasi 3.8. Mainiota, että kaukainen työnantaja hyödyntää hänen osaamistaan kun hän asuu Seinäjoella. Mainiota myös, että yhdistetty etä- ja lähityö suo monelle muullekin mieluisan asuinpaikkakunnan. Veikkaan yhä, että Ilmajoki ja Lapua jatkavat etumatkalla syrjäisempiin kuntiin verrattuna.

Hautala kirjoittaa: ”Vahvimmat yhteisöt ja niiden välinen viestintä tapahtuu verkossa, jolloin ideoita ja aktiivista tiedon vaihtoa ei ole rajoitettu tiettyyn paikkaan tai aikaan.” Painotin itse teknologiateollisuuden näkökulmasta yksilöitä sekä työyhteisön sosiaalista kanssakäymistä ja paikan päällä kokemisen merkitystä asioiden oppimisessa ja kehittämisessä, ei vähiten yrityskulttuurin. Lainaan Finn-Power Oy:n historiikkia, jota olin rustaamassa:

”Eräänlainen hallittu anarkia mahdollisti spontaanin keskustelun sekä ideoiden synnyn ja tarvittaessa nopean käsittelyn. Jokainen lähti varmasti joskus töihin vastentahtoisesti, mutta yrityskulttuuri ja -ylpeys motivoi kuten hyvä ja luottamukseen perustuva joukko-osastohenki aina tekee, ja tekemisen meininki säilyi.”

Hautala mainitsee aivan oikein, ettei työn luonne salli etätyötä kaikilla aloilla ja kaikissa tehtävissä. Pahoin pelkään löytyvän laajalti muita tapauksia, joissa varsinaiset suoritukset voidaan saada aikaan etäyhteyksin, mutta osallisuus organisaation elämään ja sen kulttuuriin kärsii. Siksi pidän optimaalista etä- ja lähityön jakoa avainkysymyksenä, miten tämä sitten vaikuttaakin koko maan tai maakunnan pitämiseen asuttuna.

Lipsahduksia sattuu etänä ja lähellä. En ole käärmeissäni, vaikka Hautala kutsuu minua Laurilaksi, päinvastoin. Mieleen palasi noin vuoden 1979 lähiviestintätilanne Mannerheimintien HSSP:ssa. Virkailija kirjoitti lomakkeeseen Laurikainen, joten palautin lanketin ja sanoin Kaitsun joutavan nimestä pois. Hän soi minulle kauniin hymyn ja pari sibeliustani.

Timo Laurinen

Kauhava

Kommentoi