Lukijoilta: Länsiranta vaiko Juudea ja Samaria?

Media on taas nostamassa otsikoihin Lähi-idän ruutitynnyrinä pitämänsä käsityksen Israelin ja Palestiinan välisistä suhteista, kuten ulkomaan uutiset 30.6.

Mikä on tämä ns. Länsiranta, josta median historian tiedot näyttävät hyvinkin lyhyiltä. Historia tuntee alueen Juudeana ja Samariana, joita media pitää ainoastaan raamatullisina niminä.

Käsitettä Länsiranta alettiin käyttää vasta 1950-luvun alussa, kun Jordania oli nuo alueet valloittanut itselleen Israelin itsenäisyyssodan aikana. Sitä ennen Juudea ja Samaria olivat ko. alueista yleisiä nimityksiä, mikä käy ilmi vielä 1960-luvulla olevista historian kirjoista, esimerkiksi Suuri Tietosanakirja (WSOY). Alueen kartoissa ko. alueet oli nimetty Juudeaksi ja Samariaksi.

Länsiranta-nimityksellä on sama tarkoitus kuin Rooman valtakunnan alkaessa käyttää nimeä Palestiina ja Jerusalemista Aelia Capitolina haihduttaakseen juutalaisten historia alueelta. Sama asia tulee esille vieläkin 2000-luvun aikana, kun YK nimittää noilla alueilla perintökohteiksi vain islamilaisia kohteita.

Miehittääkö Israel ns. palestiinalaisalueita? Turkin Ottomaanien aikakausi hallitsi tuolla alueella noin 400 vuotta ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen aluetta hallitsi britti-mandaatin hallinto. Palestiinalaishallintoa tuona aikana ei ollut. Se tuli vasta vuoden 1993 Oslon sopimuksen jälkeen.

Miehitys on toimenpide, jossa valtio valloittaa toisen valtion alueen ja ottaa sen hallintaansa. Jordanian valloittaessa Juudean, Samarian ja Itä-Jerusalemin ei niitä tunnustettu Jordanialle kuuluviksi. Kyseiset alueet olivat kiistanalaisia alueita.

Kun PLO:n Jasser Arafat pääsi YK:ssa puhumaan, otti hän käyttöön käsityksen ”miehitys ja laittomat siirtokunnat”, minkä kansainvälinen media ja ns. Lähi-idän asiantuntijat ovat nielleet purematta.

Ei siis ole mitään kansanvälistä lakia, mikä voisi pitää Israelin vuoden 1967 jälkeen hallinnoimia alueita laittomina. On syytä muistaa, että vuoden 1967 kuudenpäivän sodan jälkeen Israel oli valmis luovuttamaan ko. alueet takaisin sodan aloittaneille arabimaille. Arabimaiden vastaus oli kolme kertaa: ei rauhaa Israelin kanssa, ei neuvotteluja Israelin kanssa, ei Israelin tunnustamista.

Noilla alueilla oli juutalaisasutusta ennen Israelin itsenäistymistä, mikä arabiarmeijoiden toimesta hävitettiin.

Väite, että Israelin siirtokunnat ovat laittomia ja este rauhalle on samaa kaikua kuin 30-luvun Saksassa juutalaisvihalla. Vielä kun muutama evl. kirkon piispa otti poliittista kantaa Israelin aikoessa liittää ko. alueita itseensä, heidän kyllä tuntien alueen historiaa kirkon päälähteestä, niin taas lyödään päätä Jerusalemin palmuihin.

Mitä tulevaisuudessa voimme medialta odottaa tuossa Lähi-idän retoriikalla paisutelluimmasta konfliktista? Lainatakseni kirjailija Mark Twain sanoja: ”Ellet lue sanomalehteä, olet tietämätön, ja jos luet sanomalehteä, olet saanut väärää tietoa.”

V-M Hakola

Ilmajoki

Kommentoi