Lukijoilta: Lapsillekin riittää haasteita

Kun muistelee omaa lapsuuttaan Pohjanmaan lakeuksilla, tuntuu, että voiton puolelle lapsuudessa jäätiin.

Elettiin sotien jälkeistä aikaa. Sodasta palanneet vanhempamme osasivat antaa lapsillensa murusia mielikuvituksen maailmoista satujen ja kirjojen välityksellä. Näissä pyörteissä meiltä jäi kokonaan huomaamatta, kuinka syvässä sotaväsymyksessä vanhempamme elivät, kun sodan varjot eivät olleet jättäneet heitä vieläkään rauhaan.

Mutta nyt tässä ajassa lapsilla on edessään aivan toisenlaiset myrskyt. Nyt soditaan koko Telluksella tuntematonta ja näkymätöntä virusta, vihollista vastaan. Sen takia koulun ovet lyötiin kiinni ja päiväkotiin meno lähes kyseenalaistettiin.

Nyt nämä pienet lapset elävät näiden näkymättömien virusten keskellä, mikä jättää myös heihin omat jälkensä.

Lasten vanhemmatkin työskentelevät kaiken aikaa pandemian kannalta vaarallisissa, mutta yhteiskuntaa tukevissa ammateissa. Onneksi lapset eivät ymmärrä aivan kaikkea. Heidän mentaalista maailmaansa on yritetty suojella kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Kodeissa vanhempien huolet ovat nousseet pintaan. Kireä tunnelma vanhempien välillä on voinut lisääntyä.

Perheet ovat nyt yhdessä neljän seinän sisällä, jossa odotettu perheidylli ei välttämättä kukoistakaan niin kuin odotettiin. Näin lapset kuormittuvat lisää.

Kun tähän vielä lisätään vähän vanhempien lasten totaalinen tietoisuus pandemiasta ja ilmastonmuutoksesta, kaikki turvarakennelmat huojuvat täysillä, uhkaavan vaaran vuoksi näidenkin lasten ympärillä.

Lapsuuden ainutkertaisen kirkkauden soisi jokaisen lapsen kohtaavan. Jääkö lasten maksettavaksi liika suuri lasku tämän ajan ongelmista?

Toiveeksi jää, että kesän tuoksuessa istuisimme lastemme kanssa rinta rinnan kesäkodin portailla, kun lemmikit kukkivat, eikä mistään tarvitse enää kantaa huolta.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa

Kommentoi