Lukijoilta: Lasten huuto

Jami Jokinen kirjoitti perjantain (17.1.) Ilkassa, miksi emme kuule lasten huutoa. Kyse on tietenkin ilmastonmuutoksesta. Nyt ovat psykologit ja psykiatrit vedonneet ilmastoasioiden puolesta. Nuoret ovat ahdistuneita ilmastonmuutoksesta ja aikuiset eivät tee mitään.

Kyllä tämä ilmastohysterian lietsominen alkaa saada jo vaarallisiakin piirteitä, jos nuorten mielenterveys alkaa heikentyä tällaisen liioittelun takia. Onko se tämä some-aika, joka tämän saa aikaan, kun en itse nuorukaisena muista mitään tuon kaltaisia ilmiöitä. Olihan silloinkin ydinsotauhka ym. mietittävänä, mutta en minä niiden tähden psykiatrille joutunut.

Mutta tästä ilmastoasiasta voisi jotain sanoa. Planeetta ei tule tuhoutumaan ilmastonmuutoksen tähden. Ihmiskunta ei tule tuhoutumaan.

Todennäköisesti ei tapahdu mitään sellaista, mihin ihmiset eivät pystyisi sopeutumaan. Ihminen on ihmeellisen sopeutuvainen otus, kun olemme valloittaneet koko planeetan navalta navalle. Olosuhteet ovat sentään valtavan erilaiset eri paikoissa maailmaa ja silti ihminen on sopeutunut kaikkeen. Miten ihmeessä emme nyt pärjäisi muutaman asteen lämpenemisestä.

Mutta tietenkin voimme yrittää hillitä tätä väitettyä muutosta, jos se olisi niin yksinkertaista. Mutta ei se vain ole. Miten niitä päästöjä voisi yhtäkkiä vain vähentää ilman, että ajaudumme taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin.

Sammutetaanpa kaikki Suomen fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalaitokset. Tietäisi sähkökatkoja ja kylmyyttä. Olisiko se sitten oikein niitä lapsia kohtaan, kun he joutuisivat menemään aamulla pimeään kouluun, jossa olisi pakkasasteita.

Tai sitten taloudellinen kriisi, jonka seurauksena ne koulut jouduttaisiin sulkemaan kokonaan. Jos vaikka kiellettäisiin autoilu kokonaan, niin ei tulisi liikenteen päästöjä. Tietäisi yhteiskunnan täydellistä halvautumista, kun ei tavarat ja ihmiset voisi liikkua.

Kuolonuhritkaan eivät olisi kaukana, kun kaupasta ei saisi ruokaa eikä apteekista lääkkeitä. Ei niitäkään sinne mikään haikara tuo, vaan pakettiautot ja rekat.

Ja sitten tuo hulluus, että ei saisi kuluttaa, matkustella ja eikä missään tapauksessa saisi syodä lihaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Maata sängyssä, odottaa kuolemaa ja varoa päästöjä. Sitäkö tulevat sukupolvet meiltä odottavat. Ja tuosta lihan syömisestä ei nyt viitsisi edes puhua mitään.

Otetaan nyt huomioon edes se, että puolet Suomesta on sen verran kylmää, että ainoa järkevä maatalouden laji on kotieläintuotanto. Sellaisesta tuotannosta tulee tulokseksi lihaa ja jonkun pitäisi se ostaa ja syödä.

Ei taida missään Rovaniemellä olla mainittavia viljalakeuksia.

Mitä ihmettä me sitten voisimme tehdä? Mahdollisuuksien mukaan pieniä muutoksia, jos ne saadaan tehtyä vaarantamatta taloukasvua. Hallituskin on asettanut utopistisen 75 %:n työllisyysasteen tavoitteekseen. Se ei onnistu ilman talouskasvua. Talouskasvu takaisi meidän hyvinvointivaltiomme, joka muun muassa kouluttaa nämä nuoret.

Tietenkin Suomi on maailman mittakaavassa niin pieni peluri, että vaikka kuinka leikkaisimme täällä päästöjämme, niin ei se maailmaa pelasta.

Jossain Kiinassa, Intiassa ja USA:ssa tuprutellaan hiilidioksidia ilmakehään sellaisessa mittakaavassa, että koko Suomi mahtuisi varmaan yhden tehtaan pihamaalle.

Ja muuten, kyllä siellä Australiassa on aina ollut maastopaloja, vaikka tämä ilmastonmuutos niitä ehkä lievästi edesauttaakin. Kyllä siellä on palanut ainakin niin kauan kuin siellä on ihmisiä ollut eli noin 50 000 vuotta. Koko manner on koko tämän ajan jatkuneen kulotuksen jälkeen muuttunut merkittävästi kuivempaa suuntaan. Palot polttavat ruohon lisäksi myös puun taimet. Kun ei ole metsiä, niin ei ole sateitakaan.

Vesa Ala-Riihimäki

Peräseinäjoki

Kommentoi