Lukijoilta: Lasten kanssa lauluja lusikoiden

Musiikki on ensisijaisesti ääntä, mutta eniten siitä puhutaan makuasiana. Kaikilla on tiettävästi oma musiikkimakunsa, eikä asiasta parane kuulemma kiistellä.

Mutta mitä on kielen päällä musiikin soidessa? Sekin lienee makuasia, maistuuko sinfonia samppanjalta tai metalli maltaalta.

Sopi huonosta mausta huomauttaa tai ei, makuasiat ovat olennaisia distinktion eli eri yhteiskuntaryhmien välisen erottautumisen kannalta.

Toisin kuin ruoka-aineperäiset allergiat, kulttuurinen maku on opittua ja itse kunkin kasvuolosuhteiden muovaamaa.

Parhaan oppitunnin tästä saa lapsia seuraamalla.

Loppuvuodesta 2019 olin mukana kolmessa työpajassa, joissa pyrkimyksenä oli selvittää, millaisia mielleyhtymiä esi- ja alakouluikäiset lapset luovat musiikin ja makujen välille.

Rapeita rytmejä, makeita melodioita

Ensimmäisessä työpajassa lapsille tarjottiin erivärisissä kupeissa perunalastuja ja vaahtokarkkeja samalla kun kaksi muusikkoa esitti omat säveltulkintansa näiden mauista. Lasten tehtävänä oli nostaa ylös se kuppi, jonka sisältö vastasi heidän mielestään soitantaa toista paremmin.

Muissa työpajoissa maisteltavana oli koostumukseltaan samankaltaisia ravintoaineksia: peruna-, banaani- ja punajuurilastuja.

Myös musiikin muuttujia vähennettiin: muusikot soittivat kolme muunnelmaa samasta sävelmästä.

Lapsilla oli tällä kertaa edessään lomakkeet, joissa kullekin lastumaulle oli oma janansa. Tehtävänä oli merkitä janalle, miten hyvin soitetut sävelmät lasten mielestä sopivat yhteen makujen kanssa.

Oikeita eroja

Tärkein muistutus työpajoista itselleni oli, että järjestelmällisen tieteentekijän monimuuttujaiset suunnitelmat ovat lasten leikkisyyden rinnalla autuaallisen yhdentekeviä. Kupit voi nostaa yhtä aikaa ja vaikka tahallaan toisin kuin muut.

Seuraavaksi tärkein opetus oli, että perunalastuilla ei kannata testata mitään – paitsi ehkä perunalastuja. Tämä liittyi havaintoon, että mikäli maisteltava ruoka on hyvää, niin on musiikkikin.

Työpajat osoittivat myös sen, miten vahvasti etenkin koulunsa aloittaneet lapset ovat ehdollistuneet ”oikein” vastaamiselle, vaikka heille kuinka painottaisi heidän oman mielipiteensä tärkeyttä. Etenkin jos läsnä olevat aikuiset erehtyvät kertomaan tulkintansa, siitä tulee helposti se oikea vastaus.

Toisaalta myös vertaispaine kävi ilmi: tahtomattaankin osallistujien silmät etsiytyivät usein vierustoverin vastauslomakkeelle.

Siinäpä se: ”Oikein” voi vastata myös yhdessä parhaan kaverin kanssa, erottautumalla joistakuista muista. Esimerkiksi aikuisista.

Kulttuurisen musiikintutkimuksen Epanet-professori, Taideyliopisto

Kommentoi