Lukijoilta: Lastensuojelu ja avioliitto

Kahden aikuisen ihmisen avioliitosta ei välttämättä seuraa mitään hyvää lapsille.

Lapset tarvitsevat oikeanlaista vanhemmuutta. Se on huoltamista ja hoivaamista, kasvattamista ja opastamista. Turvaa ja innostamista. Elämän opettamista.

Lapset oireilevat, jos hyvä vanhemmuus puuttuu. Silloin kaikille tulee mieleen koulu. Juuri koulun täytyy kyetä paikkaamaan huonon vanhemmuuden seuraukset.

Mutta koulu on mahdottomuuden edessä. Se toimii tiettyjen realismin rajojen kehyksissä.

Lapsesta katsoen hän ei ole menossa avioliittoon vaan hän hahmottaa sen aikuisuuden, joka hänen lähellään on. Lapsi haluaa aitoa aikuisen rakkautta, joka tajuaa asemansa.

Tuo rakkaus ei voi olla hyväksikäyttöä.

Miehen ja naisen välisestä avioliitosta seuraa aika monessa tapauksessa lapselle hyvää. Silti onnellisuuden kaava ei aina toteudu vaan törmätään ikäviin lastensuojelullisiin ongelmiin.

Ne, jotka ovat avioliitossa, eivät ehkä katso olevansa avun tarpeessa vaan he tahtovat salata tekonsa tai laiminlyöntinsä tai eivät kerta kaikkiaan käsitä, mitä ovat tekemässä.

Näen, että aina on kysymys aikuisuudesta, joka on lähellä lasta tai ei ole.

Hyvän vanhemmuuden vaatimukset koskevat toki homoparejakin. Tästä ei kuitenkaan tulla johtopäätökseen, että homopari epäonnistuisi vanhemmuudessa siksi, että on homopari.

En pysty ymmärtämään mustavalkoista ajattelua. Siis sellaista, mikä ei loogisesti päde.

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on kammottava ruoska runnellulle lapselle, joka koko olemuksellaan oivaltaa, ettei pysty kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä. Hänellä on perusteltu syy siihen. Hän ei osaa elää tuon käskyn kanssa eikä hänen tarvitsekaan.

Mitä avioliittojen kulissien takana tapahtuu, on joskus niin pöyristyttävää, ettei sitä ole syytä lähteä tässä kuvaamaan. Se aiheuttaa torjuntaa ja todellisuussokkeja.

Ammatillinen lastensuojelu työskentelee kovassa paineessa ja joutuu arvostelun kohteeksi, mikäli siltä puuttuu näkijän kristallipallo.

Jari Ranta

Vaasa

Kommentoi