Lukijoilta: Lastensuojelun kehittämisessä tehtävää kaikille

Ilkka-Pohjalaisessa on käyty vilkasta keskustelua liittyen lastensuojelun sijaishuoltoon, jolla tarkoitetaan lasten hoidon järjestämistä oman kodin ulkopuolella.

Lasten- ja perheiden palveluiden ongelmat liittyvät myös painopisteeseen, joka on väärä. Ennaltaehkäisyn sijaan painopiste on yhä enemmän korjaavassa työssä.

Sijaishuollon kustannukset ovat maassamme tuplaantuneet vuodesta 2006 lähtien nykyiselle miljarditasolle. Kuvaavaa on, että muut lasten- ja perheiden palvelut, joihin luetaan muun muassa koulukuraattorit, ehkäisevä perhetyö, kodin- ja lastenhoitopalvelut maksoivat vain kolmasosan tästä.

Painopisteen siirtoon, jossa ei toistaiseksi ole onnistuttu, pyritään esimerkiksi perhekeskuskehittämisen kautta.

Pohjanmaan maakunnan lastensuojelun sijaishuoltoon sijoitettujen lasten määrä on Suomen matalin, alle prosentti lapsista.

Sosiaaliset ongelmat kärjistyvät tunnetusti kaupungeissa, puhutaan sitten asunnottomuudesta, työttömyydestä tai lasten- ja perheiden ongelmista. Tätä taustaa vasten Vaasa kaupunkina pärjää niin hyvin, että ainoastaan kahden maakunnan luvut ovat paremmat. Jotain on siis tässä kaupungissa tehty oikein.

Sosiaalista todellisuutta luodaan puheella ja sijaishuollosta puhuttaessa on syytä miettiä, millaista tulevaisuudenkuvaa luomme nuorille puhumalla heistä ongelmanuorina, nuorten kodista (joka sijaishuoltoyksikkö on) uhkana asukkaille tai lapsitehtaana.

Hyvää sijaishuoltoa on sekä julkisella että yksityisellä puolella. Ongelmat ovat keskittyneet yksityiselle puolelle, mutta se ei kerro koko alasta, onhan palveluiden tuottajista 80 % yksityisiä. Muun muassa digitalisaatiossa, joka voi tukea vaikkapa nuoren toimintakyvyn arviointia, yksityiset toimijat ovat hyviä julkisten toimijoiden kirittäjiä.

Vaativaa sijaishuoltoa ollaan uudistamassa ja ehdotuksena on, että määritellään mitä tarkoitetaan vaativalla sijaishuollolla, johon erityisyksiköstä puhumalla viitataan. Nykytilanteessa tästä ei ole yhteistä ymmärrystä.

Erityisen huolenpidon jakson järjestäminen keskitettäisiin jatkossa valtion lastensuojeluyksiköihin, yksityisiin koulukoteihin sekä kunnan ja maakunnan omistamiin lastensuojelulaitoksiin. Tahtotila julkisen palvelutuotannon vahvistamiseksi siis on.

Hyvä sijaishuolto yksityisellä ja julkisella puolella tarkoittaa lapselle kunnioittavaa yksilöllistä kohtaamista, tunnetaitojen vahvistamista, kuulemista, osallisuutta ja aikuisen läsnäolona. Tätä painotamme koulutuksessa. Yhteiskunnastamme kertoo lopulta kaikkein eniten se, miten pidämme huolta sen heikoimmista.

Riku Niemistö

yliopettaja / erikoissosiaalityöntekijä

Vaasan ammattikorkeakoulu

Kommentoi