Lukijoilta: Lex Elis Ask: yhden miehen vero

Yhtä miestä on Suomen eduskunta kunnioittanut omalla verolla. Amatööriurheilupiirien halu tuhota ”saastainen” ammattinyrkkeily Suomessa meni aloitteena läpi. Elis Askin perustaman tallin elämistä rasitti sitten ”rangaistusvero” 35 prosenttia. Lisäkuluna oli 20 prosenttia hallin vuokraan. Tuloista katosi siis heti yli 50 prosenttia. Tämä johti siihen, että omille miehille ei voitu maksaa asiallisia palkkioita.

Pelastukseksi koitui Ruotsin suurpromoottori Edwin Ahlqvist, joka tarvitsi hyviä ottelijoita ja maksoi Euroopan parhaat palkkiot. Kun siellä laji kiellettiin 1969, oli se myös hitaampi kuolinisku Askin toiminnalle.

Talliton Ask sai 1977 yllättäen kotipuhelun Ugandan diktaattorilta Idi Aminilta, joka oli psykopaatti ja massamurhaaja. Hän kertoi kuulleensa Askin olevan loistava promoottori ja valmentaja ja kutsui tämän kylään. Askille luonteenomaista oli, että hän lähti.

Koneen laskeuduttua oli auto vastassa ja ympärillä moottoripyöräpoliiseja, jotka saattoivat vieraan palatsiin. Kahden kesken he olivat Elis ja Idi. Tämä tarjosi Askin talliin parhaita amatöörejään. Ask otti pronssimitalisti Joszef Nsubugan.

Amin ihmetteli, miksei MM-mies Ayub Kalule kelvannut. Askhan ei voinut kertoa, että hän on talliton ex-promoottori.

Todisteena käynnistään Elis tuli Suomeen ”Ugandan Jussin” kanssa ja asutti hänet kotiinsa.

Noihin aikoihin Muhammed Ali otteli ulkomailla ja tarjosi tilaisuutta Aminillekin, joka vastasi: ”Soittakaa Elis Askille Suomeen. Hän hoitaa meidän ammattinyrkkeilymme.” Paljon myöhemmin Elis Ask kertoi minulle saaneensa todella soittoja Alin ottelusta Chuck Wepneriä vastaan.

Aikanaan Idi pakeni Ugandasta etsittynä terroristina. Maailma ihmetteli, minne mies on kadonnut. Hesarin piirtäjänero Kari teki kuvan, jossa presidentti Kekkoselle adjutantti ilmoittaa Aminin lopulta löytyneen: ”Hän on Askin tallissa ja hyppii narua niin penteleesti!”

Ask nousi huipulle Valloissa Jack Dempseyn opastuksella, kaveerasi ja treenasi Rocky Marcianon kanssa, tunsi Frank Sinatran, huvimaailman kolossin ja muita superjulkkiksia. Iso teollisuusjohtaja, ex-raskaansarjan ruhtinas Gene Tunneykin oli ”mun kaveri”.

Näistä on vaikea sanoa mitään, mutta Montrealin olympialaisissa tuli neljän eri sarjan MM-legenda Roberto Duran, ”Kivinyrkki” kysymään Suomen tv-selostajilta: ”Missä on Elis?”

Elis oli karismaattisen säteilevä persoona, joka halutessaan valloitti kaikkien sympatiat kevytsarjalaisuudestaan huolimatta.

Hänen persoonansa toimi oman tallin kivijalkana ja yleisömagneettina. Hän vaati täysraittiutta ja fanaattista treeniä.

Joskus hän tokaisi: ”Suomalainen nyrkkeilijä ei halua olla hyvä, vaan hyvän näköinen.” Vakioherja oli laiskoille: ”Mun 106-vuotias Ida-tätinikin pieksee tuommoisen nyhjääjän.” Parimetrinen Raimo Nisula kerran raivostui: ”Tuo tänne se Ida-täti!!!”

Tätä ristiriitaista luonnekuvaa rikastettuna elämän traagisilla vaiheilla voisi käyttää filmin aiheena.

Tämä on ehdotus Timo Koivusalolle, joka on toteuttanut monien legendaaristen persoonien elämänvaiheiden analyysin tällä taidemuodolla.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi