Lukijoilta: Liikenneturvallisuutta parantamaan!

Takavuosina kesäisin ja varsinkin syksyllä ennen talven tuloa putsattiin näköesteiksi kasvaneet risupöheiköt ja puut pois maanteiden läheisyydestä. Hommaa hoidettiin ns. työttömien työllistämistyönä. Tällaisesta toiminnasta oli monenlaista hyötyä. Työtä vailla oleville järjestyi palkkatuloja ja samalla tekijä tunsi olevansa hyödyllinen. Henkinen ja fyysinen kunto parani, kun ei joutunut kuluttamaan päiviä vain joutenoloon.

Nyt on syksy ja hyvää raivausaikaa.

Kun tienvarsia raivattiin ja raivataan kunnolla, niin näköyhteys maantieltä maastoon etäämmäksi parani huomattavasti. Näin tielle vauhdikkaastikin juoksevien hirvien ja muiden sorkkaeläimien, kuten kauriiden ja peurojen ym. aiheuttamat vaarat havaitaan huomattavasti paremmin ennakkoon.

Moni vakavakin törmäys eläimen kanssa onnistutaan väistämään, tienreunojen raivauksen ansioista!

Nyt viime vuosina mainitunlaista työtä on tehty aivan liian vähäiset määrät. Tienvarsille onkin päässyt kasvamaan pusikoita ja ryteikköjä. Nämä näkemäesteet ovat koituneet erityisesti monen moottoripyöräilijän turmioiksi, kun on törmätty yhteen ison metsäeläimen kanssa tai väistettäessä niitä.

Moottoripyörällä liikenteessä olevien lisäksi ovat autollakin liikkuvat hengen menettämisen ja loukkaantumisen vaarassa.

Viime vuosina tämä monestakin hyötytekijästä tarkastellen mainittu raivaustoiminta on kuitenkin tehty koneilla. Vain siltä leveydeltä, mihin ajotieltä on työkoneen leikkuuterä riittänyt. Tätä on moneltakin taholta suuresti ihmetelty.

Ihmetystä on herättänyt erityisesti se, kun ajoteiden ojatkin annetaan joillakin seuduilla kasvaa tiheitä pajun ja muiden puulajien puskia. Maantien reunat niitetään ojaan asti liiankin innokkaasti koneella puhtaaksi, luonnon kukista ja heinästä.

Kaikista suurin paheksunnan aihe ovat risteysalueet. Pusikoita ei ole poistettu, vaikka kasvillisuus on rehevöitynyt vaaralliseksi näkemäesteeksi. Luonnon puskien lisäksi on risteysalueilla istutettujakin puita ja pensaita.

Läpinäkymättömän tiheää kasvillisuutta on nähtävissä yleisesti, eri paikkakunnilla liikuttaessa. Vilkkaissa asutuskeskuksissa sekä valtateiden ja pienempien teiden risteysalueilla ym.

Nyt on kuitenkin kesä mennyt ja syksyn tullessa lehdet tippuvat pois ja näkyvyys vähän paranee. Syksy on kuitenkin parhainta aikaa tienvarsien ja risteysalueiden raivaukseen. Luvat ovat helposti saatavissa maanomistajilta ja näin työllistämisvaroja voisi käyttää todella hyödyllisiin tarkoituksiin. ”Työpajat” ovat valmiina ja ilman sen suurempaa yritysrahoitusta.

Pentti Hautala

Töysä

Kommentoi