Lukijoilta: Loputonta avustamista ja oman kansan köyhdyttämistä

Suomi on avustanut läpeensä korruptoituneita maita vuodesta toiseen. Olemme avustaneet mm. Tansaniaa 58 vuoden ajan, Sambiaa 50 vuotta, Mosambikia 43 vuotta, Somaliaa 1980-luvulta molemmissa päissä, samoin Afganistania jne., ilmeisesti loputtomasti.

Reservin yliluutnantti Pentti Sainio: ”Jotta voitaisiin puhua jostakin rauhan turvaamisesta Afganistanissa, pitäisi olla rauha, jota turvata.” Sainio päätyy laskelmissaan siihen, että Suomi on käyttänyt vuosina 2002–2017 Afganistanin jälleenrakentamiseen ja kriisinhallintaan yhteensä lähes miljardi euroa. Jussi Niinistö: ”Turvallisuustilanne ei ole Afganistanissa yhtään parantunut.” (MOT 29.10.2018.)

Vakaat olot jäivät luomatta. Rahaa valui mm. paikallisjohtajien taskuihin, Kabulissa oli yhtäkkiä hulppeita huviloita jne.

Suomi sitoutui vuonna 2018 Irakin jälleenrakentamiseen ja lupasi Irakille 10 miljoonaa euroa. Siis vastikkeetonta rahaa, edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ei vaadittu palautussopimusta Irakin kanssa. Olisi mielenkiintoista tietää mihinkä nekin rahat ovat menneet, aseisiinko?

Suomen Uutiset selvitti ulkoministeriön hallinnoimien kehitysyhteistyövarojen käyttöä kolmen kuukauden, syyskuu–marraskuu 2019 aikana. Suomi tukee mm. Etiopian toukokuussa pidettäviä vaaleja 800 000 eurolla, tuki Nairobin ICPD25-huippukokoukselle 450 000, Burundin resilienssihanke 35 221 euroa, Tansanian verohallinnon tukeen 230 000, ja muu tuki 50 000, Somalian kehitysyhteistyön suunnitteluun 75 000 euroa, sekä paikallisen tason sovintoprosessien tukeen 461 384, Afganistanin UN Womanille 6 miljoonaa euroa. Mosambikin jälleenrakennusrahastolle tuki on 2 miljoonaa euroa, vaikka maata avustettu jo 1977 alkaen, jne. Rahaa sinne ja tänne, kunhan saadaan menemään.

Käytetyn rahan määrä ei tule olla merkitsevä, vaan saavutetut selkeät tavoitteet. Myös väestönkasvu tulisi saada hallintaan.

Viime vuoden 989 miljoonan kehitysyhteistyöhön on tälle vuodelle budjetoitu lisää 100,3 miljoonaa euroa. Hallituksen tavoitteena on nostaa tämä rahoitus 0,7 %:iin bkt:sta, mikä tarkoittaisi jopa 600 miljoonan euron lisäystä valtion kuluihin. Pienen Suomen kansan verorahoja jaetaan maihin, joilla ei ole aikomustakaan huolehtia omista kansalaisistaan, vaan väkivalta on osa jokapäiväistä elämää.

Somalia: ”Koko kansantalous on harmaata taloutta, eikä veroja kanneta. Klaanien vallankäyttö on korvannut julkisen vallan ja oikeudenkäyttö nojautuu perinteisiin xeer-käräjiin tai sharia-tuomioistuimiin. Yksityiset poliisit ja aseelliset ryhmät ylläpitävät järjestystä. Eri armeijakunnat hankkivat varansa ryöstelyllä, huumekaupalla ja suojelumaksuilla”. (Kimmo Kiljunen, Maailman maat 2018).

Helppo ymmärtää, että tällaisten maiden avustaminen on loputonta. Mikään maa ei ole kehittynyt ilman työntekoa ja sivistystä.

Auttamisellakin on rajansa. Maailman luokkaa korkeimmista veroista huolimatta Suomi velkaantuu joka vuosi lisää, eikä raha näytä riittävän enää mihinkään omien kansalaisten tarpeisiin. Nuorten päättäjiemme luulisi olevan huolestuneita tulevien sukupolvien lisää velkaannuttamisesta.

Urho Kekkosen puheesta vuoden 1980 valtiopäivien avajaisissa 5.2.1980: ”Perustavoitteemme on Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa ja sen myötä huolenpito kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämä kulkee kaiken muun edellä.”

Voiko sanoa että tänä päivänä toteutettaisiin tällaista politiikkaa?

Airi Pulkkinen

Kuopio

Kommentoi