Lukijoilta: Lupiinin kirous

Jussi Knuuttila ylisti lupiinia Ilkka-Pohjalaisessa 28.6. Hän kuvailee aivan oikein kasvin kotiseutua ja kykyä sitoa typpeä juurinystyröillään.

Lupiini on eittämättä näyttävä ilmestys ja sitä voi pitää hyvänä kasvina, jos arvostaa lähinnä kasvillisuuden perustuotantokykyä. Kasveilla ja eritoten tien- ja ojanpientareiden kasveilla on kuitenkin muitakin arvoja, joista tärkein on monimuotoisuus ja siihen liittyvät edut luonnolle ja ihmisille.

Pientareiden kasvillisuus on luontaisesti monilajista. Kasvit kukkivat eri aikaan pitkin kesää, ja tämä ylläpitää pölyttäjähyönteispopulaatioita, mistä vastaavasti hyötyvät viljelijät (ja kuluttajat) parempien satojen vuoksi. Monimuotoinen luonto on myös vahvempi kohtaamaan ilmastonmuutoksen myötä tänne tulevia vieraslajeja. Kotoiset petopistiäiset toimivatkin eräänlaisina biologisina ilmavoimina ulkomailta tulevia tuhohyönteisiä vastaan.

Jos lupiini tulisi pientareille muiden lajien lisäksi, ongelmaa ei olisi. Valitettavasti juuri tuon typensitomiskyvyn vuoksi se lannoittaa kasvupaikkaansa liikaa, jolloin vähäravinteisempaan maahan sopeutuneet kotoperäiset kasvit jäävät sen jalkoihin. Tämä vaikuttaa väistämättä myös hyönteis- ja lintupopulaatioihin.

Etelä-Suomeen ajaessa huomaa helposti, miltä hallinnasta ryöstäytynyt lupiiniongelma näyttää, ja siksi olisikin syytä pyrkiä aktiivisesti torjumaan lupiini siellä, missä se on vielä torjuttavissa.

Monimuotoisen luonnon arvo ymmärretään yleensä vasta sitten, kun jokin menee pieleen. Tosin ei aina silloinkaan, koska syy-seuraussuhteet näkyvät viiveellä ja myös limittyen muiden vaikutusten kanssa. Emme esimerkiksi tiedä vedenpitävästi, miksi rypsin satotasot ovat heikentyneet 90-luvulta lähtien, mutta se tiedetään, että monet luonnonvaraiset pölyttäjäkannat ovat heikentyneet.

Eritoten viljelijöiden tulisi nyt aktivoitua. Monimuotoinen luonto on liittolaisemme. Älkää missään nimessä päästäkö lupiinia peltojenne laidalle.

Tapani Porola

Seinäjoki

Kommentoi