Lukijoilta: Maahanmuutto työllisyyspolitiikan väline

Antti Rinteen hallituksen asettama työllisyystavoite siirtyi ilmeisen samanlaisena nykyiselle Sanna Marinin johtamalle hallitukselle. Sen tavoitteekseen asettama 75%:n työllisyysaste tuntuu näissä oloissa haastavalta - jopa mahdottomalta saavuttaa.

Työmarkkinoilla on outo tilanne, sillä lisääntyviin avoimiin työpaikkoihinkaan ei ole tulijoita. Joulukuun 20. päivänä työllisyysasteen trendiluku oli 72,6 prosenttia ja työttömyysasteen trendiluku 6,7 prosenttia. Avoimien työpaikkojen määrä vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä oli lähes sama kuin vuotta aiemmin eli 48 500, kun se oli vuotta ennen 46 900.

Poliittisesta suuntautumisesta riippumatta poliitikot ovat vuosikymmenien ajan todenneet Suomen työllisyyden ja talouden olevan viennistä riippuvainen. Vientimahdollisuudet ovat sidoksissa tuotteiden ja palveluiden kilpailukyvystä eli hinta laatusuhteesta ja siitä onko ulkomailla ostohaluk-kuutta ja -voimaa.

Nyt yksi viennin kasvun esteistä on työvoimapula, vaikka työttömien määrä on huomattavan suuri. Siksi työmarkkinatilanne on ristiriitainen. Jotkut haluaisivat korjata ongelmaa lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa, kun taas osa kansaa vastustaa sitä voimakkaasti.

Outo tilanne on sekin, että hyvin koulutettua työvoimaa olisi tulossa ja vastaanottajia olisi, mutta työlupien saanti on niin hidasta, että tulijat etsivät työtä muualta. Ts. oma byrokratia on osaltaan viennin kasvun este. Avoimet työpaikat pysyvät auki.

Koulutetuilla maahanmuuttajilla voitaisiin lisätä matalamman koulutuksen työpaikkoja sekä vientiä. Työvoimatarpeen tyydyttyminen mahdollistaisi vientiyritysten kaupan kasvua ja lisäisi verotuloja. Eli siitä huolimatta, että 15–74-vuotiaasta työkykyisestä väestöstä työllistyy 72,6 %, meidän olisi viisasta nopeuttaa ja helpottaa ulkomailta tarjolla olevan koulutetun työvoimaa työlupien saantia.

He hakeutuvat kilpailijamaihin. Mm. Ruotsin ja Tanskan elintason sanotaan olevan sidoksissa vientikauppaan.

Jatkossa omien vientimahdollisuuksien laajentaminen vaikeutuu, kun alkuperämaiden koulutetun työvoiman valuminen ulkomaille jatkuu ja jopa vilkastuu. Lähtömaiden teollisuuden kasvu vaikeutuu ja kyky heikkenee, mitä enemmän koulutettu työvoima hakeutuu muualle.

Pitkällä tähtäimellä ilmiöstä tulee myös kehittyville maille vientikaupan kasvun este, jos työvoimaa luovuttaneiden maiden oma teollisuus ei kehity eikä ostovoima lisäänny.

Sen vuoksi kehittyneiden teollisuusmaiden pitäisi huomioida myös kehitysmaiden kasvun merkitys ja vaikutukset arvioitaessa oman vientikaupan tulevia kasvuedellytyksiä. Tästä ei kuule keskusteltavan eikä omiin silmiini ole osunut aiheesta kirjoituksia.

Ymmärtääkö hallituksen ”junnuketju”, miten viennistä riippuvan maan teollisuuden ja talouden kehitykseen tulisi suhtautua? Samoin sen, että ulkoiluttaako lapseton avopari kolmea huomioliiveihin puettua pientä koiraa vai kolmea omaa lastaan? Tuodaanko myös hoitoa tarvitsevien eläkeläisten hautaan saattavat ”omaiset” ulkomailta?

Alpo Ylitalo

Kokkola

Kommentoi