Lukijoilta: Maailman kaatuminen

Tällä kertaa maailma on kaatumassa korona-nimiseen vitsaukseen. Mutta on maailma kaatunut ennenkin. Epäilen, että myös Tuomas-niminen esi-isäni oli ajatuksissaan maailman kaatumisen kynnyksellä tasan 200 vuotta sitten, 1820-luvulla.

Tämä esi-isäni Tuomas oli alun perin nimeltään Pajuluoma. Mitä kaikkea lienee ollut mielessään, kun hän päätti nykyiseltä Seinäjoen alueelta muuttaa synkkään korpeen, nykyisen Ilmajoen puolelle Pojanluoman kylään 1820-luvulla. Tuntuiko siinä vaiheessa tulevaisuuden näkymä olevan yhtä synkkä kuin se on nyt? Ehkä.

Suo, kuokka ja Tuomas: Kova luu oli Tuomas maailmaa vastaan. Susien ulvonnan säestyksellä raivasi Tuomas elintilan erämaahan itselleen. Avioitui ja muutti nimekseen ”Metsä-Ketelä” sen aikaisen maapaikan nimen mukaisesti.

Aikaa myöten Tuomaksen perustama tila laajeni merkittäväksi maa- ja metsätilaksi, joka sittemmin toimitti Seinäjoelle eli Östermyraan perustetulle rautatehtaalle valtavat määrät hiiltä eli sysiä.

Myöhemmin 1920-luvulla maailma näytti niin ruusuiselta, että velkarahaa pelkäämättä maataloudessa oli hyvä ajatella siirtyä keinolannoitukseen, ja jos joku ystävä pyysi takaajaksi, niin tottahan toki sen maatilan silloisen isännän Jaakon siihen täytyi suostua.

Mutta kun ei ollutkaan maailma silloinkaan niin valmis kuin miltä se tuolloin näytti. Tulossa oleva 1930-luvun lama oli näkemättä, toinen maailmansota oli käymättä, ja kaikki senkin synkät seuraukset olivat vielä kokematta.

Edessä olikin lopulta monien vaiheiden jälkeen vääjäämättä maksukyvyttömyys ja konkurssinkaltainen tilanne. Mutta siitäkin kaikesta on lopulta selvitty - tähän saakka.

Tuomakselle syntyi Jaakko, ja Jaakolle syntyi Jaakko II, jolle syntyi Vilho, Jaakko II:n vanhin poika. Sen maatilan jatkajaksi olisi sen aikaisen ajattelun mukaan täytynyt tulla isoisäni Vilho Metsä-Ketelä.

Mutta kun Vilho näki mikä todellisuus silloin oli, niin hän läksi pois. Ja niin tuli Vilhosta seppä – joka nyt vuorostaan raivasi itselleen ja perheelleen elintilan Ilmajoen kirkonkylään. Siitä seurasi sovittamaton välirikko isälle ja pojalle.

Vilhon vanhin lapsi oli Jaakko – minun isäni. Minä puolestani olin vanhempi Jaakon kahdesta pojasta.

Jos jossitellaan, niin minä olisin voinut olla ihan muissa ympyröissä kuin missä nyt pyörin – velkasaneerauspalveluita tarjoavana yrittäjänä lähes 30 vuoden kokemuksella. Tuohon velkasaneeraajan ammattiin paras oppikurssini on ollut sukuyrityksen konkurssi 1982 ja sen seurauksena minulle kaatuneet isot velat.

Kovin myöhään, vasta yli 70-vuotiaana isoisäni Vilho luopui perustamansa yrityksen pääomistajuudesta. Tuossa vaiheessa 1960–1970-lukujen vaihteessa ostin pankkivelalla osuuden yrityksestä, joka silloin aloitteestani muutettiin avoimesta yhtiöstä osakeyhtiöksi Metsä-Ketelä Oy.

Jouduin pikkuhiljaa ottamaan ohjaksia käsiini, ja menestystäkin nähtiin.

Vuonna 1981 työllistettiin 60 henkilöä, vientiä oli yli puolet liikevaihdosta, ja yrittäjäpalkintokin niissä melskeissä tuli saatua. Useiden samanaikaisten vastoinkäymisten seurauksena tuli kuitenkin seinä eteen, ja yritys ajautui konkurssiin 1982.

Aivan vielä nytkään koko maailma ei varmaankaan kaadu. Yhdessä vaimoni Leenan kanssa toimin velkasaneerausyrittäjänä, ja olen päättänyt, että ainakin tämän koronakatastrofin vielä tässä ammatissani katson ennen kuin on aika jäädä eläkkeelle.

Parhaillaan valmistelemme lainlaatijalle ehdotuksia siitä, miten velkajärjestelylakia ja yrityssaneerauslakia pitää kiireesti parantaa ja yksinkertaistaa…

Nokka tuulta päin!

Jorma Metsä-Ketelä

Velkakorjaamo – Fresh Start Oy

Seinäjoki

Kommentoi