Lukijoilta: Maailmanlaajuinen yhteisöllisyyden harjoitus

Tulee mieleen isoäidin kertomus entisaikojen Kiukaisista. Siellä erään talon kuusi pojankollia aina tappelivat keskenään, joskus verisestikin. Kun sitten kerran eräs naapuri meni väliin rauhoittelemaan, hän sai kaikki pojat yhtenä miehenä silmilleen. Veri oli vettä sakeampaa.

Olemme saaneet seurata maailmanlaajuisesti yrityksiä suojautua yhteiseltä näkymättömältä, mutta tuhoisalta viholliselta. Näyttää siltä, että kerrankin kaikilla on yhteinen vastustaja, jonka aiheuttama hätä yhdistää monia vihollismaitakin. Jopa eduskunnassammekin on löytynyt yhteinen sävel yli puoluepolitikoinnin kansallisen vaaran edessä.

Kun tämä tappajaviruksen uhka joskus väistyy, uskon ja toivon, että se on jättänyt jälkensä asenteisiin. Siis että naapurit ja valtiot muistavat sen hetken, jona kaikki unohtivat pienet tai isommatkin kiistat, kun henkeä uhkasi yhteinen vaara. Oltiin yhteisessä rintamassa.

Ehkäpä tämä ”harjoitus” voidaan kirjata luottamusta lisääväksi tapahtumaksi sen sijaan, että uhkan poistuttua sorruttaisiin taas riitelemään lillukanvarsista? Edellä sanottu sillä varauksella, että ihmiskunta pakon edessä voisi hivenen oppia. Voiko unta nähdä, sen aika näyttää.

Kalle Lanamäki

Vaasa

Kommentoi