Lukijoilta: Maalla se on kuitenkin ”nastaa” asua

Kuuleman mukaan Suomesta löytyy jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka ovat huolissaan metsiemme tulevaisuudesta ja pitävät nykyisiä metsiemme hakkuita vastuuntunnottomina, piittaamatta siitä jääkö tuleville sukupolville mitään jäljelle kallisarvoisista vanhoista metsistä.

Nämä huolta kantavat asuvat pääasiassa eteläisen Suomen kaupungeissa ja heidän metsätuntemuksensa perustuu ainoastaan siihen, mitä televisiosta näkevät olohuoneen sohvalta.

Se kuitenkin riittää harjoittamaan kansalaistottelemattomuutta, ilmaston muutokseen vedoten, istumalla kadulla vaatien lisää hiilinieluja ja vähentämällä metsiemme hakkuita samalla vaarantaen ja estäen muiden ihmisten liikkumista. Ollaan kuin suuremmassakin maailmassa, alennutaan siihen, että vetelän näköisiä aikuisia naisia ja miehiä vaivaantuneen näköiset poliisit raahaavat väkisin autoihinsa.

Mutta tällaisilla tempauksilla ei kuitenkaan ilmastonmuutosta torjuta, eikä hiilinieluja lisätä, ainakaan niin kauan kuin suurin osa metsistämme on yksityisten omistuksessa. Tuskin tulevatkaan sukupolvet ovat valmiita omistamiaan perintömetsiä sosialisoimaan.

Vihervasemmistolainen ympäristöpolitiikka ajautuu yhä syvemmälle mielikuvitukselliseen maailmaan yrittämällä tehdä osasta maaseutua elinkelvottoman asua, rauhoittamalla yhä suurempia metsä- ja suoalueita muodostamalla niistä koskemattomia alueita yhdistämällä ja perustamalla Suomeen ensimmäinen eurooppalainen Yellowstonen kaltainen kansallispuisto.

Tätä kaikkea kuvaa sekin, että nyt kun turpeen tuotanto ja turveperäisten peltojen viljely saadaan energiaturpeen myötä loppumaan, on hyvä silloin alkaa vihreiden puheenjohtajan Ohisalon riemuitsevalla tavalla ennallistamaan näitä turvealueita ja muodostamaan niistä erilaisia kosteikkoja kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Ja näin kuulemma entiset turveurakoitsijatkin saisivat siitä uuden kannattavamman tulonlähteen ja mikä olisi paljon ympäristöystävällisempääkin.

Vanhan eteläpohjalaisen sanonnan mukaan ”akat pelekää maailimanloppua ja miähet mettänsä loppua, kumpaakaa ei oo tullu ja eikä tuukkaan”.

Tämä sanonta pätee nykyäänkin. Ilmasto vaihtelee, ja metsät kasvavat ja me ihmiset siinä mukana. Suomi elää yhä edelleen metsistä ja ne ovat kansantaloutemme tärkein tulonlähde. Siksi julkista rahaa tulisi käyttää yhä enemmän metsiemme hoitoon, eikä rahoittaa sellaisia toimia, joissa metsät jätetään koskemattomiksi ja puut lahoamaan. Sitä eivät varmaan tulevat sukupolvetkaan halua.

”Ilmastonmuutos” on uusi taikasana. Sen avulla voidaan tehdä uskomattomiakin asioita. Yhteiskunnat ovat polvillaan sen edessä. Viime talven pakkaset ja paksut lumipeitteet hiljensivät ilmastoaktivisteja. Kevään tulo ja poikkeuksellisen kuiva keskikesä herättivät aktivistitkin eloon.

Suomea ja maailmaa koetelleet kuivuusaallot olivat heti ilmaston muutoksesta aiheutuvia, kuin myös maailmalla riehuneet suuret tulva-aallot. Pitkäaikainen kesän kuivuus, niin Suomessa kuin muuallakin päin maailmaa, aiheutti laajoja maastopaloja. Ei niitä kuitenkaan ilmastonmuutos sytyttänyt, vaan huolimattomat ihmiset varomattomilla tulenkäsittelyillä. Samoin läntisessä Saksassa riehuneet tulvat johtuivat laajasta ja rankasta matalapaineaallosta, jollainen oli koettu alueella viimeksi kuusikymmentä vuotta sitten.

Tuntuukin siltä, että eteläisen Suomen kaupunkilaisilla ei ole mitään huolta maaseudun ja sen asukkaiden toimeentulosta. Karjan kasvatusta ja peltoviljelyä pitäisikin supistaa merkittävästi, elintarvikkeiden tuonti EU:n alueelta olisi yhteiskunnallinen etu. Ja maaseutua voitaisiin paremminkin käyttää kaupunkilaisten virkistyskäyttöön.

Kehäkolmosen sisäpuolella ihmetelläänkin, että kuinka joku voi vielä maallakin vakituiseen asua.

Simo Ketelimäki

Alavus

Kommentoi