Lukijoilta: Maatalous ympäristön pilaaja

Aina tulee se aika vuodesta, jolloin media tuo esiin monenlaisia tutkimuksia ja asiantuntijoita maataloudesta ympäristön pilaajana. Milloin se on karjatalous ja lihansyönti, milloin peltoviljely valumineen ja hiilivuotoineen. Nyt ovat esillä vesien leväkasvustot ja turvepeltojen hiilen hävikki. Aina keväisin on monen median referoima juttu tutkimusalus Arandan mittauksista Itämerellä. Ja poikkeuksetta syypäänä on Suomen maatalous.

Eikö tutkijoille ja median edustajille ole koskaan juolahtanut mieleen, että maanviljelyä harjoitetaan ruuan tuottamiseksi suomalaisille? Ainoa oikeaoppinen ja korrekti nimitys on ruuan tuotannon ympäristövaikutukset. Maanviljelijät toteuttavat viljelyssä kaikki lainsäätäjän ja hallinnon määräykset valvotusti ja rikkeen sattuessa sanktioidusti.

Jos ruuan tuotannon ympäristövaikutuksista on huomautettavaa, niin puutteet on osoitettava lainsäätäjille. Maanviljelijöiden syyllistäminen on yksintein lopetettava, se on kohtuutonta ja häijyä. Useat viljelijät ovat kohdanneet uupumuksen, ja syyllistäminen vielä pahentaa tilaa.

Suurin kasvihuonekaasujen päästäjä Suomessa on liikenne 20 prosentin osuudella. Maatalous, siis ruuan tuotanto, aiheuttaa 8 prosenttia. Silti julkisesta keskustelusta saa sen käsityksen, että maatalouden pitäisi ruuan tuotannon ohella vastata suurimmalta osin päästöjen vähentämisestä. Siis todellakin ohella, sillä tämän työn korvauksista ei puhuta halaistua sanaa. Se revittäisiin kuten kaikki muukin, maanviljelijän selkänahasta.

Suurin osa viljelijöistä ei pidä ympäristökorvauksen määrää riittävänä suhteutettuna lisääntyneeseen työhön ja rajoitusten aiheuttamiin menetyksiin. Ympäristökorvaus on 54 euroa hehtaarilta ja lohkokohtaisesti voi saada 4 euroa talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, 25 euroa kerääjäkasveista ja lietelannan sijoittamisesta 24 euroa hehtaaria kohden. Mahdollisten säätösalaojien hoidosta saa 70 euroa/ha. Ympäristökorvauksen painopiste on siirtynyt lohkokohtaisiin toimiin, joista ed. on käytännön esimerkki. Tarkoituksena on ollut saada kullekin tilakohtainen täsmätoimien kokonaisuus, jolla olisi paras ympäristösuojelullinen vaste. Kokonaisuus pirstoutui kuitenkin niin pieniin osiin, että niihin sitoutuminen ei enää ole taloudellisesti järkevää.

Tällä vajaalla kahdella sadalla eurolla pitäisi pysäyttää ilmastonmuutos, tuottaa ruoka, suojella vesistöt, kustantaa lisätyö, sadonvähennykset ja saada osa oman perheen toimeentulosta.

Ilpo Pernaa

Kauhava

Kommentoi