Lukijoilta: Mainoskirje tuulivoimayhtiöltä lappajärveläisille

Kirje alkaa perinteisen lupaavasti kertomalla tuulivoiman ilmastoystävällisyydestä ja päästöttömyydestä, mutta: Tekniikka ja Talous-lehti 2017: ”Tuulivoiman kasvu todennäköisesti lisää öljynkulutusta ja yhden voimalan pystytys käyttää runsaasti energiaa.” Mm. 1 000 m3 sementtiä, 900 tonnia tuontiterästä. Se tuodaan lähinnä Australiasta, Kiinasta ja Intiasta. Esimerkiksi Kiinassa terästuotannon päästöt ovat 3-kertaiset Suomeen verrattuna.

Voimaloiden purku ja maaperän korjaaminen 25 vuoden kuluttua entiselleen tulee olemaan todella suuri ongelma. Samalla pilataan laajoja inhimillisen elämän alueita. Teräs ja betoni jäävät tuleville polville ongelmaksi.

Tuotto materiaaleista menee kiinalaisille, australialaisille ja intialaisille. Tanskalaiset toimittavat laitteistoja ja laivakuljetukset ovat ulkomaisten hallussa. Rakennustyön tekevät pääosin tuulifirmojen omat luottotekijät. Ja kuka meistä voi nauttia tuulimyllyalueella? Eikö se ole jopa lainvastaista? Ja luontokokemuksena se on sietämätön.

Mikä sitten on se kirjeen esimerkkitapaus, Lappajärven kunnan todellinen etu?

Tuulimyllyjen kiinteistöverotuotto kunnalle kerrotaan olevan noin 5, 7 miljoonaa euroa myllyjen elinkaaren aikana. Elinkaari on noin 20 vuotta, joten kiinteistöveron vuosituotto kunnalle on noin 224 000 euroa. Tämä vain ensimmäisenä vuonna, sillä on otettava huomioon, että myllyrakennelmien arvonalennus on vuosittain 2,5 %.

Lappajärven kunnan vuosibudjetti (2019) on noin 24 miljoonaa euroa ja veroilla koottava osuus on vuosittain noin 10 miljoonaa. Valtionosuuksia kunnalle tulee tällä hetkellä samoin noin 10 miljoonaa euroa.

Tuulivoimaloiden minimaalinen vaikutus kuntalaisten verotaakkaan on 2%. Koko kunnassa budjettivaikutus on 1 prosentin luokkaa. Tämän kokoluokan menoeriä (v. 2019) Lappajärven kunnassa kulutetaan vuosittain mm. luottamushenkilöiden kuluihin, yhdyskuntasuunnitteluun, maataloushallintoon ja teknisen toimiston kuluihin.

Suhteellisuutta mukaan kansalaiset, kuntalaiset ja päättäjät.

Allekirjoittanut on ollut Lappajärven kunnanvaltuustossa ja hallituksessa useita kausia 1970–80- luvulla. Silloinkin kunnilla oli talousongelmia. Aina niitä tulee ja aina niistä selvitään. Tuleville sukupolville ei pitäisi ainakaan ympäristökuluja langettaa.

Tulevaisuuden energiamuodoista mm. maalämpö tulee ohittamaan tuulivoiman ja tuulivoima siirtyy merelle. Siksi on syytä ja oikeus ihmetellä tuulivoimaloiden sijoittelun nykyistä suunnittelemattomuutta ja varsinkin Lappajärvellä niiden sijoittumista keskeiselle paikalle järvimaisemaa.

Talouselämä-lehti kirjoitti jo vuonna 2015: ”Tuulivoimayhtiöt tulevat olemaan niihin sijoittaneille kuin taivas. Esimerkiksi Tuuliwatin liikevoittotaso viime vuonna nousi 66,6 prosenttiin.”

Tuulivoimatoiminnan taloudellinen intressi selviää kaikille tuosta otsikosta. Tendenssi näkyy, pääoma kiertää ja pörssiin mennään. Pääkysymys tässä onkin: kuka maksaa viulut?

Matti Kankare kirjottaa Tekniikka &Talous -lehdessä 17.4.2020: ”Kuluttajat maksoivat peräti 300–500 miljoonaa euroa liikaa sähkön siirrosta vuonna 2018.”

Näin, vaikka sähkön hinta koko ajan laskee.

Milloin keinottelu sähkön siirtohinnalla oikenee, sillä myös nykyisellä tuulisähkön lisäämisellä on osuutta asiaan. Tässä on kuluttajien herättävä.

Urpo Purola

kotiseutuneuvos, metsätalousteknikko

Lappajärvi

Kommentoi