Lukijoilta: Markulle ovista, rakkaudesta ja Raamatusta

Kirjoituksessaan (I-P 3.10.) ”Voi hyvät piispat” Markku Muurimäki pitää omaa ehdotustaan kirkon jakamisesta taas kerran uuteen kirkkoon hyvänä. Ei ole kovin hyvä ehdotus. Erimielisyyksien keskellä kristityt ovat usein toimineet näin. Silloin on itse lähdetty kirkosta tai heitetty toisia ulos, kun ei ole jaksettu rakkauden hengessä etsiä yhteistä tietä.

Näin on kaikissa maailman raamattupiireissä, että asiaa katsotaan helposti vain omasta näkökulmasta. Minäkin usein poimin niitä lauseita Raamatusta, jotka ovat itselle tärkeitä ja päädyn tulkintoihin, jotka vahvistavat omia ajatuksia. Tämän sokeuden kanssa täytyy kamppailla jatkuvasti.

Toiset ymmärtävät Raamatun viestin vähän eri tavalla kuin minä, eivätkä silti välttämättä väärin. Siksi jokaisen kristityn täytyy kuunnella hyvin tarkasti mitä toinen tarkoittaa, eikä omia Raamatun ainoaa oikeaa tulkintaa itselleen.

Raamatun opetuksia lukiessa kannattaa pitää mielessä uskon ydin, Kristuksen rakkauden etsintä. Näin ohjaa Katekismuskin tekemään. Se kertoo: ”Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Kristus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan on avain Raamatun ymmärtämiseen.”

Pyhässä kirjassa on siis ihmisen käden jälkeä mukana ja siksi sitä pitää lukea ja tulkita Kristuksen rakkaudesta käsin. Kirkko, joka sulkee ulos, ei ole tässä mielessä enää Kristuksen kirkko, eikä muutenkaan rakkauden viestissään uskottava. Siksi kaima Markun ja minun yhteisen kirkon piispojen työkin on välillä hirmuisen vaikeaa. He yrittävät pitää koossa kirkkolaivaa ja vielä katsoa, että kurssi pysyy jotenkin suunnassa ja matkalla olisi mukana toivoa ja iloa. Tässäkin laivassa erimielisyydet uhkaavat välillä hämärtää rakkauden.

Tuntuu, että raamattupiirissä ovat unohtuneet vaikkapa Kristuksen sanat Johanneksen evankeliumista. Siellä jäähyväispuheessaan Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa olisivat yhtä porukkaa. Tähän joukkoon on hyvä kuulua, vaikka välillä tulee riitaa, kunhan ei tarvitsisi pelätä, että joku näyttää ulko-ovea.

Nyt avioliittoasia jakaa kirkkoa. Sitä ennen on kiistelty monesta muusta. Saa sanoa kovaakin, kun oikeaa Rakkautta etsitään, mutta etsitään silti yhä, ja mahdollisimman pitkään, yhdessä.

Seurakunnat ovat saaneet taas uuttakin mietittävää. Kirkon uuden strategian otsikko on: ”Ovet auki”. Myönnän, että ovien avaaminen on välillä raskaampaa, kuin erilaisten ihmisten ulos sulkeminen. Mihin se oikeasti johtaa, jos emme jaksa toisiamme?

Katajalaakson raamattupiirille toivon hyvää syksyä. Te etsitte varmasti hyviä sanoja ja luette ahkerasti. Silti tuli olo, että täytyy sanoa suoraan myös se, että Raamattua ei voi lukea ja noudattaa kukaan kirjaimellisesti.

Siitäkin voi iloita, että on erilaisuutta. Silmälaseina tulee olla Kristuksen rakkauden etsintä. Tätä pyydän itsellenikin, kun kadotan sen välillä.

Markku Orsila

johtava kappalainen

kirkolliskokousedustaja

Seinäjoki

Kommentoi