Lukijoilta: Median myllerryksen keskeltä löytyy pieniä valopilkkuja podcasteista personoituihin nettisivuihin

Kun opiskeluaikoina siivosin öisin busseja ja kuuntelin äänikirjoja, oli kömpelöä ladata soittimelle CD-levyjä yksi kerrallaan. Nykyään vain napsautan kännykästä iltaisin Ylen asiaohjelman päälle, kun siivoan keittiötä.

Media on kovassa myllerryksessä, mikä aiheuttaa stressiä. Samaan aikaan alalla on tavallisen mediaduunarin näkökulmasta kiinnostavia yksityiskohtia, uskallanko sanoa jopa mahdollisuuksia.

Podcastit eli verkon ääniohjelmat lisääntyvät silmissä, ja niillä on mahdollisuus tavoitella nuoriakin. Seuraavaksi uusi formaatti tarvitsee suuren yleisön, tuloja ja helpon käyttöliittymän. Ilkka-Pohjalainenkin on tehnyt podcasteja, viimeisimpänä Vaasa tänään -podcastia.

Monet toimittajistamme ovat erikoistuneet johonkin. Jos podcastit joskus tulevaisuudessa yleistyvät, olisipa kuluttajan näkökulmasta kiinnostavaa kuunnella siivotessa tai automatkalla paikallista rikoshistoriallista ohjelmaa, perusteellista henkilökuvaa Vesa Keskisestä tai vaikka tarkkaa selvitystä, mikä johti putkien putoamiseen konserttiyleisön päälle Vaasan jäähallissa kolme vuotta sitten.

Olen niin tottunut helsinkiläisten ylivaltaan tv:n asiaohjelmissa, että kaksi oman kaupunkini poliitikkoa kiistelemässä podcastissa minun verorahoistani tuntuisi luksukselta.

Digitaalisuus antaa mahdollisuuden personoida sisältöä. Uuden Ilkka-Pohjalaisen maantieteellinen alue on suuri, ja lukijat elävät hyvin eri ympäristöissä.

Printtilehti on kaikille sama, mutta nettisivuillamme voi helposti keskittyä omaan paikkakuntaan ja kiinnostuksen kohteisiin.

Ehkä tulevaisuudessa monet mediat ovat personoituja niin, että vaasalainen Sportin kannattaja näkee nettisivuilla vain häntä kiinnostavat jutut ja lapualainen elintarvikeyrittäjä taas aivan eri jutut. Muut jutut voi jättää huomiotta.

Kiinnostavaa on myös toimittajien monimuotoisuus: asuinpaikka, sukupuoli tai vaikkapa ikä. Neljä vuotta sitten Donald Trumpin suosio yllätti urbaanit amerikkalaistoimittajat. Jos median pääpaikat ympäri maailmaa ovat kaupungeissa, ymmärtävätkö usein liberaalit urbaanit toimittajat kaupungin ulkopuolista elämää.

Ilkka-Pohjalaisen toimittajat asuvat useilla paikkakunnilla, ja keskuskaupunkien ulkopuolella asuvat aluetoimittajat seuraavat kaikkea kristiinalaisista huumekukkaruukuista vimpeliläiseen pesäpallohurmioon.

Itse sytyn kesätoimittajien energiasta ja raikkaista juttuideoista. Lukijatkin hyötyivät, kun nuoret kirjoittivat kesällä kokemuksiaan baareista, joissa juhlittiin vieri vieressä koronasta välittämättä. Niin vain eräästäkin vaasalaisesta baarista tuli myöhemmin viruslinko.

Viimeisimpänä mietin pinnan alla kytevää demokratian ja median yhteyttä. Uutiset kilpailevat nykyään somen ja monen muun asian kanssa. Mitä tapahtuu heille, jotka seuraavat uutisten sijaan vitsejä ja läpänheittoa omassa kuplassaan? Puheenaiheet ovat kapeat, ja ehkä ihminen on muiden tiedon varassa.

Se ei ehkä haittaa koko yhteisöä normaalielämässä, mutta esimerkiksi kriisissä tällainen ihminen olisi helposti vietävissä.

Tiina Juujärvi

Kommentoi