Lukijoilta: Menevätkö EU:n tukimiljardit hukkaan?

Korona on iskenyt talouteen. Kestääkö epidemia pitkään, tuleeko toinen aalto? Kestääkö syksyyn, kestääkö vuoden, kukaan ei tiedä.

Valtiovalta keskeytti toiminnan monilla toimialoilla. Suurelta osaa yrityksistä katosivat asiakkaat ja liikevaihto. Tuli lomautuksia ja irtisanomisia. Kuluttajakäyttäytyminen on muuttunut varovaiseksi, ei uskalleta kuluttaa. Kotitaloudet ja yritykset eivät pysty maksamaan laskujaan. Luottotappioista tulee ketjureaktio, joka voi tarttua myös rahoitusjärjestelmään. Yritykset eivät investoi. Väistämättä, yritystuista huolimatta, tulee konkursseja.

Valtio korvaa työttömyyden kuluja ja jakaa yrityksille hätätukea. Kaikki normaali kulut pyörivät, samanaikaisesti verokertymät romahtavat. Valtion takausvastuut realisoituvat. Valtion ja kuntien velat kasvavat.

EU suunnittelee valtaisaa lainanottoa, jolla tuetaan velkaisia maita, jotka ovat vuosikymmenet hoitaneet talouttaan huonosti. Jäsenvaltiot takaavat EU:n velat ja parhaiten taloutensa hoitaneet maat maksavat ne lopulta.

Kun suomalainen kotitalous laskee omat asunto- ja muut velkansa, kunnan ja valtion vanhat ja uudet velat sekä EU-velat, alkaa kotitalouksien velkataakka olla sietämätön. Tähän kun lisätään kiristyvä verotaakka, ikääntyvä väestö, kestävyysvaje ja kasvavat hyvinvointivaltion kustannukset. Päälle pannaan vielä sotea, sosiaaliturvan uudistusta, hiilineutraali yhteiskunta ja pikkasen hävittäjälentokoneita. Tulevien sukupolvien taakka on kestämätön.

Yli puolet veronmaksajista saa enemmän julkisia palveluita, kun veroina maksavat. Todellisuudessa velkataakan maksuvelvollisuus jää vain pienelle osalle kansalaisia.

Suomi on tehnyt alijäämäisiä budjetteja hallituspohjasta riippumatta. Ilman koronaakin olemme tehneet lastemme maksettavaksi julkista syömävelkaa noin 150 miljardia (kunnat + valtio). Lisävelanotto ja EU-velat kasvattavat velkataakan uudelle tasolle.

Vastuut siis kasvavat ja tulopohja rapautuu. Kiristääkö verotusta vai leikata rajulla kädellä valtion menoja? Jos verotusta kiristetään (etenkin yritysverotusta), työpaikat vähenevät. Jos leikataan valtion menoja, poliitikot menettävät kannatuksensa.

Vientiteollisuus on meille tärkeä. Kovia kilpailijoita ovat muun muassa Kiina ja muut Kaukoidän maat, Yhdysvallat, Itäblokin maat. Miten Suomi pärjää kilpailussa?

Suomessa on jäykät työmarkkinat, korkea kustannustaso ja tiukka sääntely. Suomi on kasvavassa määrin EU:n nettomaksaja.

Euro estää kustannusten leikkaamisen esimerkiksi devalvaation avulla. Sisäinen devalvaatio, palkkoja ja kuluja alentamalla, on osoittautunut poliittisesti mahdottomaksi.

Oma suuri velkataakka sekä EU:n miljardituet Välimeren ja Itäblokin maille rasittavat Suomen taloutta. Valitettavasti näköpiirissä on pääosin vaan kilpailukykyä heikentäviä tekijöitä.

Hillittömällä velanotolla ja verojen kiristämisellä ei Suomen eikä Euroopan talouksia ja kilpailukykyä pelasteta. Tarvitaan rajuja rakenteellisia korjauksia. Tekeekö Suomi ne yksin, vai ovatko kaikki 27 jäsenvaltiota yhdessä? Englanti päättää nyt itse. Toivottavasti edes Suomessa asian vakavuus ymmärrettäisiin.

Ennustan, että raha on lopulta konsultti. Edessämme ovat elintasoa laskevat isot rakenteelliset korjaukset. Hyvinvointivaltion palveluita on leikattava. Julkista sektoria on supistettava. Yksityisiä työpaikkoja tarvitaan paljon lisää, työttömien määrä on saatava minimiin. Tästä syystä työehtoja ja palkkoja sekä työllistämisen kuluja on alennettava. Eläkeikää on nostettava ja eläkkeitä on leikattava. Yrittämisen sääntelyä ja ehtoja on kevennettävä. Koulutusaikoja on lyhennettävä, jne.

Paljon isoja ja pieniä uudistuksia, jotka parantavat kestävyysvajetta ja yritysten kilpailukykyä, edistävät yksityisen sektorin työllistämistä ja säästävät kuluja.

Juhani Viitala

Kauhava

Kommentoi