Lukijoilta: Miksi Suomen riskeistä ei puhuta?

Miksi kukaan ei puhu sanaakaan suomalaisessa mediassa kahdesta Suomen suurimmasta riskistä tulevan 15 vuoden tähtäimellä? Nämä riskit ovat EU:n hajoaminen ja finanssikriisi. Ja ne liittyvät vieläpä toisiinsa.

Saksassa Deutcshe Bank on ollut suurissa vaikeuksissa jo vuosia, ja tällä hetkellä koronan aiheuttama taantuma ja talouskriisi ei taatusti helpota pankin tilannetta. Pankin osakkeen kurssi on viime vuosina laskenut 118 euron huipusta nykyiseen 8 euroon.

Jos Deutcshe Bank joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin, se taatusti laukaisee maailmanlaajuisen finanssikriisin, joka osuu tällä kertaa pahiten Eurooppaan.

Finanssikriisi taas saattaisi aiheuttaa jopa EU:n hajoamisen ja euron lopun.

Siinä vaiheessa Suomen tilanne olisi äärimmäinen kriisi. Suomi mahdollisesti ei enää saisi lainaa lähellekään nykyisillä ehdoilla (jotka ovat riippuvaisia EU:hun ja euroon kuulumisesta.), jos saisi velkaa lainkaan.

Ja Suomen valtion velka perustuu siihen, että uusilla veloilla maksetaan koko ajan ja tulevaisuudessa pitkälle vuosikymmenien päähän erääntyviä velkoja pois. Miten suomalaiset poliitikot ovat ajatelleet hoitaa tilanteen, jos 15 vuoden tähtäimellä lainansaanti loppuu tai korot karkaavat pilviin?

Minun mielestäni näistä kahdesta uhkakuvasta pitäisi edes jonkun edes mainita, vaikka riskit niiden toteutumiseen olisivat todella pienet. Nyt minun käsittääkseni riskit eivät enää ole edes pienet, vaan täysin mahdolliset.

Eikä Suomessa puhuta myöskään juuri mitään kolmannesta selvästä riskistä, joka tulee 100 prosentin varmuudella toteutumaan 10 vuoden sisällä: Mikä on Venäjän tulevaisuus Putinin ajan jälkeen?

Suomalainen poliittinen ja talouselämään liittyvä keskustelu mediassa tuntuu olevan vain näpertelyä, joka koskee vain ja ainoastaan aikaa tässä ja nyt. Ainoa poikkeus on ilmastonmuutoskeskustelu.

Olisiko tärkeää nostaa esille asioita, jotka saattavat vaikuttaa suomalaisten elämään pitkällä tähtäimellä mullistavasti?

Me varaudumme tulevaisuuteen juuri nyt tekemällä hävittäjähankinnat. Olisiko syytä varautua myös muihin uhkakuviin samalla vakavuudella, kuin aseelliseen uhkaan. Ei aseellisen uhkan realisoituminenkaan ole tällä hetkellä näköpiirissä. Silti siihen varaudutaan nyt. Ja syytä onkin.

Harri Mölsä

Kauhava

Kommentoi