Lukijoilta: Miten osaisimme oikein uudistaa?

Ilkka-Pohjalaisessa on pääkirjoitus- ja mielipidepalstoilla käyty keskustelua siitä, miten Suomea pitäisi uudistaa, jotta selviytyisimme korona-ajan jälkeisistä haasteista. Niistä talouden ja työllisyyden kehitys, julkisen sektorin velkaantuminen ja väestömuutos ovat suurimpia. Kiitos päätoimittaja Markku Mantilalle tärkeän asian esille nostamisesta.

Hämmästyksekseni kuitenkin Mantilan kaksi ensimmäistä kuntia ja koulutusta koskevaa uudistusehdotusta olivat vanhoja kierrätettyjä keskittämistoiveita, jotka eivät ole aikoinaan toteutuneet eivätkä ota mitenkään huomioon nykyistä tilannetta.

Me elämme nyt sote-uudistuksen valmistelun, koronan kirvoittamien uusien toimintamallien ja digitalisaation hyödyntämisen lopullisen läpimurron aikaa. Nähtävillä on aivan uusia mahdollisuuksia.

Tulossa oleva sote-uudistus ja maakunnat keventävät suuresti sitä huolenpidon taakkaa, joka peruskunnilla on ollut ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.

Kuntien päättäjillä ja virkamiehillä on pian vihdoin aikaa ja mahdollisuus suunnata huomio opetuksen, koulujen, varhaiskasvatuksen, kulttuurin, liikunnan ja kansalaistoiminnan sekä yritystoiminnan kehittämiseen ja henkiseen tukemiseen.

Näin kunnat pystyvät entistä paremmin turvaamaan kuntalaisten henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Eikä tämä ole pikku juttu, sitä varten todellakin kannattaa valita päättäjiä demokraattisissa vaaleissa.

Koulutusta uudistettaessa ei maakunnan korkeakoulujen yhdistäminen loisi mitään varsinaista uutta. Sen sijaan opetusta tulisi hajauttaa.

Opetusta on nyt koronan myötä opittu jakamaan monimuotoisesti verkossa ja kasvokkain. Se tuo meille nyt historiallisen mahdollisuuden saada maakuntaan koko Suomen eri yliopistojen opetusta.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulun tutkintoon tähtäävää opetusta voidaan uusin keinoin antaa sekä maakuntakeskusten että seutukaupunkien ja myös syrjäkylien nuorille ja aikuisopiskelijoille. Tämä on alhaisen koulutustason Etelä-Pohjanmaalle erityisen tärkeää maakunnan elinvoiman parantamiseksi.

Onneksi esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulu tarjoaa jo nyt seudun koulutustarpeen mukaisesti hajautettua tutkintoon johtavaa opetusta. Tällaista pitää saada lisää.

Tämä kaikki on yhtä tärkeää maakuntakeskuksen kuin maakunnan muun alueen kannalta.

Esimerkiksi Seinäjoen muuttovoitto koostuu suureksi osaksi omasta maakunnasta muuttaneista henkilöistä. Jos tämä voimavara ehtyy, ei myöskään Seinäjoki kehity nykyiseen malliin. Maakunnan seutujen ja syrjäkylien hyvinvointi heijastuu maakuntakeskukseen ja päinvastoin.

Silja Hiironniemi

Alavus

Kommentoi