Lukijoilta: Mökkiläisen keväisiä mietteitä

Talvi on muistojen joukossa, on kevät ja paluu mökeille.

Soutelen sulien yli pikkuveneellä katsellen joutsenia ja kevään tuloa, mieli kuin pikkupojalla jouluaattona. Lapinkoira Hilla yhtyy iloisena tunnelmaan.

Matkalla mökille välillä istumme ja ihmettelemme tätä kaikkea mitä ympärillä on, ilma on kaunis.

Ensisilmäys mökillä, kaikki hyvin, kaikki ehjänä, ovet auki ja pikku hiljaa lämmittämään, katokseen tulet ja nokipannukahvit.

Päivä kuluu kämppää lämmittäessä, saunapataan kantelin lunta, tulet alle ja huomenillalla nautitaan. Iltasella sanoin Hillalle:

– Aamulla hanki kantaa sinua, minulla on pitkät sukset, pidämme luontopäivän. Kierrämme koko saaren ympäri.

Aamu valkenee kauniina, eväät reppuun, iso pullo kahvia, ja päivä alkaa. Etenemme pikkuhiljaa nauttien, kunnes saavumme paikkaan, josta kerron muiston.

Oli kaunis kesäsunnuntai, sanoin Hillalle: Tänään menemme luontokirkkoon.

Keittelin kahvit pulloon ja pullo reppuun ja lähdettiin. Puolivälissä istuin isoon mäntyyn nojaten ja sanoin: Tässä juomme kirkkokahvit, paikka mitä parhain.

Edessäni oli kaksi isoa puuta, koivu ja kuusi. Koivu oli erittäin energisen näköinen, oksissa kesän vihreät lehdet, valkea runko loistaen, kesälinnut oksilla laulaen.

Vieressä oleva, hiukan pitempi kuusi jökötti synkän näköisenä, jokainen oksa sojotti alaspäin aivan kuin elämäänsä tympääntyneenä. Ehkä joskus joku harakkakin on yläoksilla käynyt raakkumassa ja jatkanut matkaa.

Ajattelin silloin, että ne ovat vierekkäin seisseet, kestäneet tuulet ja tuiskut ja varmaan sammaleen alla on juuret kasvaneet toisiinsa kiinni ja yhteen, piilossa, eihän sitä sovi näyttää.

Tänään hiihtelin paikalle. Koivu seisoi riisutun ja kylmän oloisena, vieressä olevan kuusen oli syysmyrsky kaatanut.

Laitoin kintaat rungolle ja istuin päälle, join kahvit ja ajattelin, että luonto on elämän peili.

Matka jatkui välillä pysähdellen, nauttien luonnosta ja rauhasta. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun saavuimme mökille. Kamiinaan tulet ja saunan pesään, pihalle leijui hyvä koivupuun tuoksu.

Sinitiaiset pörähtelevät iloisesti ruokintalaudalta, aivan kuin ilmoittaen: Topi on tullut ja kevät saapuu! Toin niille siemeniä. Huomenna pari verkkoa jään reunaan, linnunpönttöjen huoltaminen, uusien laittaminen ja elämästä nauttiminen.

Lukijani, en hallitse somemaailmaa, mutta haluan toivottaa sinulle siunattua, hyvää ja turvallista kesää näinä vaikeina aikoina.

Kyllä me tästä selvitään, kun noudatetaan Heikin ohjeita ja vielä hiukan kiristetään.

Kilautelkaa kaverille, tuntuu hienolta, kun vastaa ja kuuluu: muistin sinua niin aloin soittaa, mitä kuuluu.

Kevätterveiset pitkien suksien päältä!

Toivo Leskinen

Mökillä viihtyvä eläkeläinen Mustasaari

Kommentoi