Lukijoilta: Moni eläkeläinen elää köyhyydessä

Eläkeläinen Reijan jokapäiväiset rutiinit ovat hyvin vaatimattomat. Joka aamu hän käy ostamassa saksalaisen ruokatavaraketjun kaupasta maitolitran, leivän sekä makaronipussin.

Reijan eläke on kovin pieni, joten tuhlailuun ei ole varaa. Kerran viikossa Reija käy konditoriassa kahvilla tapaamassa ystäviään.

Näitä kohtalotovereita on maassamme tuhansittain. Eläke riittää hädin tuskin pienen kaksion vuokraan ja verenpainelääkkeisiin.

Lähes koko elämänsä ajan Reija työskenteli leipomossa. Hän aloitti työn tekemisen jo kuusitoistavuotiaana, joka oli hänen sukupolvelleen tyypillistä.

Välillä Reija oli kolmen lapsensa kanssa kotona. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja mies on kuollut. Miten sattuikaan, että Reija on jäänyt yksin. Joskus hän saa hoitaa lapsenlapsiaan. Muuten aika kuluu katsellessa englantilaista saippuasarjaa televisiosta.

Reija on joutunut pyytämään niukkaan elämäntilanteeseensa apua Kansaeläkelaitoksen toimeentulotukiyksiköstä. Aluksi se tuntui kovin vastenmieliseltä ihmisestä, joka on aina tullut toimeen omillaan. Oli kuitenkin pakko. Sähkölaskuun ei ole varaa. Ilman televisiota taas elämä olisi kovin yksinäistä.

On kulunut yli viikko eikä sähkölaskusta ole tullut Kelan päätöstä.Reija kävi kaupungissa tulostamassa tarvittavat liitteet, vaikka olikin liukasta ja kävely sattui polviin.

Nyt reseptilääkkeetkin alkavat olla lopussa ja Reijaa jännittää ehtivätkö lääkkeet loppua ennen kuin maksusitoumus uusitaan.

Ennen oli hieman helpompaa. Puhelimitse sai varata ajan sosiaalitoimistoon suoraan virkailijalle, joka useimmiten oli hyvin ystävällinen ja ymmärtäväinen. Nykyinen kasvoton sähköinen järjestelmä ei tavoita kansalaisen hätähuutoa tarpeeksi ajoissa.

Useimmiten sähkölaskut jäävät kelan ruuhkan takia rästiin ja niistä kertyy korkoa maksettavaksi. Miten tähän ollaan tultu, kysyy Reija hiljaa mielessään.

Miten sellainen ihminen, joka on koko elämänsä tehnyt töitä ja hoitanut ja kouluttanut lapsensa maailmalle, joutuu vanhana kärsimään nälkää ja puutetta? Eivätkö nämä nykyiset veronmaksajat pidä hänestä huolta? Jättävätkö verot maksamatta, vai päättäjätkö ne nipistävät eläkkeet muihin korkealentoisiin suunnitelmiinsa?

Reijan olemus on väsynyt. Hän on menossa pyytämään seurakunnalta apua tilanteeseensa. Olen näkevinäni hän silmälasiensa alta kyyneleen poskella, jonka hän äkkiä pyyhkii kintaallaan pois.

Kirjoita Mikko nyt tästä lehteen. Tästä minun tilanteestani, Reija pyytää minulta. Meitä on niin monta samassa tilanteessa eläviä. Usko pois, että monet eläkeläiset näkevät nälkää eikä ole mitään syötävää antaa, kun lastenlapset tulevat käymään kylässä. Et arvaa kuinka se hävettää, Reija lisää.

Kirjoita Mikko meistä lehteen, että nuo päättäjät ja muut tajuaisi meidän hätää.

Halaan Reijaa, joka on tullut juttelemaan minulle kaupan pihassa. Alaleukani alkaa väpättää ja silmäni kostuvat. Älä huoli Reija, minä kirjoitan. Lupaan että kirjoitan.

Mikko Nevantakanen

Vaasa

Kommentoi