Lukijoilta: Myrsky käy ja metsä pauhaa hallituksessa

Hallituksen empiminen EU:n esityksestä kestävän rahoituksen taksonomiaksi on ennen pitkää kehittymässä katastrofiksi, joka joko laittaa suomalaiset metsänomistajat ja metsäteollisuuden maksamaan kallista hintaa tai repii hallituksen kahtia. Pääministeri Marin antaa vihreiden ja vasemmistoliiton vapaasti vastustaa hallituksen omaa EU-linjaa, suomalaista kilpailukykyä uhaten.

Suomessa on osattu kestävän metsänhoidon taito kutakuinkin yhtä pitkään, kuin itsenäinen Suomi on ollut maailmankartalla.

Korkeatasoinen metsänhoito on ollut avain Suomen vaurastumiseen ja teollistumiseen, ja se on avain myös vihreämpään ja ympäristöystävällisempään tuotantoon.

Kiitos suomalaisten innovaatioiden ihmiset ympäri maailman voivat juoda kahvia kompostoitavasta mukista ja löytää biokomposiittia jopa kodinelektroniikastaan: ilmastoasioissa pohjoismainen metsätalous on osa ratkaisua, ei ongelmaa. Jos kestävän kehityksen asialla aletaan rangaista Euroopan parhaita ja säntillisimpiä metsänhoitajia, ollaan väärällä tiellä.

Suomen hallitukselta puuttuvat johtajan otteet EU-politiikassa. Siinä missä Ruotsi kauan sitten on linjannut vastustavansa nyt pöydällä olevaa esitystä, puuttui Suomen hallitukselta kanta vielä viime viikolla, kun sillä olisi ollut tuhannen taalan paikka ilmaista linjansa ja osoittaa mallin epäkohdat komissaari Mairead McGuinnessin vieraillessa Suomessa.

Kun hallituksen kanta viikko komissaarin kotiinlähdön jälkeen muodostetaan, on se riitainen, eikä koko hallitus seiso oman linjanvetonsa takana.

Näin keskeisissä kysymyksissä pääministerin ei tulisi antaa tuumaakaan tilaa erimielisyyksille hallituksen kannoissa.

Hallituksen suunnalta metsäpoliittisia taksonomiaesityksiä on luonnehdittu muun muassa ”maakohtaisiksi yksityiskohdiksi”, jotka ovat Suomelle ja Ruotsille ongelmallisia.

Nähdäkseni kyse ei ole ”yksityiskohdasta”, vaan asiakokonaisuudesta, joka negatiivisten talous- ja ilmastovaikutusten lisäksi pahimmillaan heikentää metsistään elävän kansan luottamusta Euroopan unioniin roimasti.

Pahimmassa tapauksessa esitys toteutuessaan heikentäisi niidenkin suomalaisten yritysten, jotka tällä hetkellä nimenomaan tarjoavat markkinoille puu- ja sellujalosteista ponnistavia ekologisia vaihtoehtoja, mahdollisuuksia rahoitukseen.

Komission myötäily siitä, kuinka se kyllä ymmärtää ja kunnioittaa Suomen näkemyksiä, ei riitä. Ymmärtäminen ja kunnioittaminen on kovin kaukana hyväksymisestä, ja siitä olisi nyt korkea aika ärähtää.

Harva EU-kysymys on samanaikaisesti Suomelle niin keskeinen ja Euroopan unionissa niin vähällä huomiolla, kuin metsäpolitiikka.

Kristillisdemokraatille vastaus taksonomiaesityksen metsää koskeviin ”yksityiskohtiin” onkin yksinkertainen: yksityiskohtainen metsätalouden sääntely kuuluu EU:n jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan, eikä päätäntävaltaa tule takaovenkaan kautta siirtää Brysseliin.

Pohjimmillaan kestävän rahoituksen taksonomiakiistassa on kyse suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja kansallisen suvereniteetin säilyttämisestä. Näin selkeät kysymykset eivät saisi repiä hallitusta lähelle hajoamispistettä.

KD:n kansanedustaja Luodosta

Kommentoi