Lukijoilta: Naurun kuolema ja pandemia

En vähättele pandemiaa. Se on vakavoittanut kaikki. Nyt ei naureta.

Tuntuu siltä kuin joidenkin taivas olisi pandemia-aika. Saa olla vakava. Hillitön huumori on poistunut vaivaamasta.

Nyt jotenkin takuulla Suomi ei ole enää luova maa. Ilmeisesti asia tyynnyttää eräitä tahoja.

Missä on naurua, siellä on luovuutta. Ja luovuus haastaa ne, jotka eivät ole luovia.

Meistä tuli maskikurin maa, sosiaalisen etäisyyden maa.

Nauru on kuollut ja ihminen oletettavasti elää. Arvelen, että tosiaan joillekin nykytila on nautinto. Saa säätää ja käskyttää, kun ei ole muuta kuin säätäjä ja käskyttäjä.

Ikään kuin koulun harmaa uskonnon opettaja olisi saanut vallan. Nyt ei hymyillä.

Eräällä tavalla meillä oli pandemian yhteiskunnallinen tilaus. Tilaus tyydyttää niitä, jotka ovat huumorin säätäjiä. He ilahtuivat odottamastaan.

Eipä hohotella eikä saada selkäkeikkanauruja.

Ei kukaan huojennu nauruunsa.

Suomesta tuli vakavien valtakunta. He perivät maan. Valloittivat sen viruksen kanssa.

Mitä vakavikot olisivat ilman viruksen kumppanuutta?

Räkätautia röhähtelevä koomikko on piru meidän aikanamme.

Kympin oppilaat ovat täydellisesti kuohuksissaan maskiensa takana häntä kuunnellessaan. Hyveellisyydessään he kokevat puistatusta.

Niin, nauru meiltä on kuollut pandemian aikana. Tarkoitin sanoa, ettei se ole mikään menetys kaikille.

Mutta siis nauru ja luovuus ovat pari. Ilman tätä paria emme keksi keksintöjä, jotka olisivat maallemme oleellisia.

Jari Ranta

Vaasa

Kommentoi