Lukijoilta: Nuorison murhamysteeri käsittämätön

Onko koettanut ajassamme jokin vaihe, jolle ei löydy selitystä?

Se millaisen julmuuden siivittämänä Helsingin Koskelan nuoren surma tehtiin, on kauheudessaan vertaansa vailla. Niin voi päätellä niistä julkitiedoista, mitä on kerrottu nuorukaisen surmaamisesta.

Mikä saa samanikäiset toimimaan vimmalla ja raakuudella ikätoverinsa kiduttamisessa, joka johti lopulta kuolemaan. ”Älkää lyökö!” -valitus uhrin suusta lienee ollut viimeinen toivomus.

Se, mitä teinisurmaajista erään tiedetään lausahtaneen nuorten nähtyä kidutetun kuolleen, ei juurikaan kerro murhateon tekijöistä paljon. ”Meidän perheet ei enää hyväksy meitä” ei ketään lohduta.

Kiusan ja pieksennän yltyminen lopulta äärimmäiseen julmuuteen on jokin merkki ajastamme. Mikä, sen kai selittänevät nuorisorikollisuuden tutkijat ja psykiatrian asiantuntijat.

Raa’alle teinitoverin yhteisellä päätöksellä ja tekotavalla toteutetulle veriteolle ei löytyne miltään taholta ainuttakaan ymmärtäjää, hyväksyjästä puhumattakaan.

Syitä tekoon voi hakea etsiä mm. väkivaltafilmeistä. Itselleni suurin kummallisuus on teon julmuus ja surmatekoon syyllistyneiden motiivittomuus.

Ei kai kukaan voine puolustella murhaa ainakaan jonkinlaisena tappelutilanteen puolustustekona, koska tilannehan lienee ollut teinien ylivoiman takia käsittämätön myös. Tasapäisten tappelijoiden surmatyölle löytynee jonkinlaista motiivia mutta selvästi useamman nuoren yhdessä suorittama yhteen uhriin kohdistama murhanhimo ei selity sillä tavoin.

Rikoshistoriaamme kirjautuu Koskela enemmän kuin kulttuurirappiona tai kostonhaluna.

On kyse jostakin syvemmästä pahuudenteosta ikätoveria kohtaan.

J. Pesonen

Alajärvi

Kommentoi