Lukijoilta: Nuorisorikollisuuden vähentäminen

Viime päivien uutiset nuorten tekemistä raaoista rikoksista ovat pysäyttäviä. Korjauskeinoina poliitikot esittelevät syrjäytymisen ehkäisyä ja mielenterveyspalveluiden kehittämistä. Syrjäytymisen vähentämisestä on puhuttu vuosikaudet, mutta konkreettiset toimenpiteet loistavat poissaolollaan. Mielenterveyspalveluiden lisääminen olisi hyödyllistä, mutta sekään ei ole ennaltaehkäisyä. Se on syntyneen ongelman korjaamista, laastaria haavaan.

Pitää tehdä asioita, jotka estävät haavan syntymisen. Hyvinvointiyhteiskunnassa, niin hyvä kuin se onkin, on valuvika. Tahtomatta on ajauduttu tilanteeseen, jossa yhteiskunnan odotetaan hoitavan kaiken. Poliitikot eivät uskalla äänten menettämisen pelossa edellyttää yksilöiltä ja perheiltä omavastuuta. Yhteiskunta järjestää raamit, joiden sisällä kansalaisten tulee vastineeksi hoitaa oma ruutunsa. Kukin niillä edellytyksillä, jotka on saanut.

Lasten ja nuorten elämässä vanhemmilla on jakamaton vastuu ja velvollisuus. Vanhempien on jätettävä oma mukavuus taka-alalle.

On tehtävä kaikki sen eteen, että lapsi /nuori hoitaa koulunsa kunnolla. Lapselle on mahdollistettava vähintään yksi terveyttä edistävä harrastus. Turha väittää sen olevan liian kallista. Halpoja ja ilmaisia harrastuksia löytyy ja vanhempien tulee elää niissä lastensa tukena. Kun vuorokaudet rytmittyvät lasten koulutyön ja harrastusten mukaan, niin arjen hallinta pysyy hanskassa. Ei voi olla oikein, että nuoriso velloo kaduilla pitkin öitä.

Arjen hallinnalla on merkittävä rooli päihdeongelmien vähentämisessä. Nuorten rikosjutuissa ovat huumeet ja alkoholi keskeinen tekijä. Tätä taustaa vasten on edesvastuutonta pyrkiä liberalisoimaan huumepolitiikkaa.

Syrjäytymisen aiheuttajana todetaan myös heikko kielitaito ja sen vuoksi huono koulumenestys. Lääkkeeksi tarjotaan tukitoimia toisensa perään, mutta tulokset ovat olleet vaatimattomia.

Jos järjestelmässä olisi porkkanan lisäksi myös keppiä, niin tulokset olisivat huimasti parempia. Poliittinen eliitti väittää tällaisen tuottavan lisää eriarvoistumista ja varallisuuseroja. Sen taas katsotaan johtavan rikollisuuden kasvuun. Siihen onkin otollinen kasvualusta suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Rikoksista langetetut rangaistukset ovat huomattavasti vähäisempiä kuin muissa maissa. Ensikertalaiset saavat automaattisesti lyhennystä, ehdollista ehdollisen perään ja uhrin oikeuksia poljetaan mennen tullen. Jos lakia luettaisiin siten, kuin se on kirjoitettu, tulisi rikoksen kohteena oleva ihminen huomioiduksi nyt vallitsevaa käytäntöä paremmin.

Nykykehitys osoittaa vääjäämättömästi sen, että yksilöiltä on vaadittava suurempaa vastuuta omasta ja läheisten elämästä. Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea.

Ilpo Pernaa

Kauhava

Kommentoi