Lukijoilta: Nuorten huonovointisuuteen on tartuttava heti

Viime aikoina otsikoissa ovat olleet huonosti voivat nuoret. Koronapandemia on omalta osaltaan heikentänyt monen nuoren psyykkistä vointia, yksinäisyys opiskelijoilla on lisääntynyt ja yleinen tyytyväisyys elämään on laskenut. Tämän pitäisi olla meille kaikille hälyttävä viesti.

Nuorten huonovointisuus on myös näyttäytynyt vielä vakavimpina ilmiöinä viimeisten kuukausien aikana, kuten Koskelan tragedia ja varsinkin pääkaupunkiseudulla lisääntyneet nuorten väkivaltateot.

Se onkin hyvä muistaa, että nuori rikoksentekijä on myös huonosti voiva nuori. Rikoksen takana saattaa olla esimerkiksi mielenterveysongelmista, päihdeongelmista, syrjäytymisestä tai itsetunto-ongelmista kärsivä nuori ihminen.

Niin kuin Sari Somppi hyvin tiivisti mielipidekirjoituksessaan 2.3.2021, tulisi mielenterveyspalvelut nähdä investointina tulevaisuuteen, eikä kulueränä tänään. Olen tästä samaa mieltä.

THL:n arvion mukaan Suomessa on noin 55 000 syrjäytynyttä nuorta, jotka eivät ole opiskelun tai työn piirissä. Tämä maksaa yhteiskunnallemme noin miljoona euroa per nuori, eli yhteensä noin 55 miljardia euroa. Summa vastaa suurin piirtein koko Suomen valtion vuosittaista budjettia, mutta yksittäisen ihmisen kohdalla menetettyä osallisuutta ei voida kuitenkaan mitata euroissa.

Miten asia pitäisi ratkaista? Kuten syrjäytymisen riskitekijät, ovat myös suojatekijät meillä tiedossa.

Koulutus on yksi parhaiten suojaava tekijä, siihen on hallitus tarttunut pidentämällä oppivelvollisuutta. Vanhempien hyvinvointi on myös tärkeä suojaava tekijä, kuten myös nuoren oma vointi, ja esimerkiksi harrastuksen kautta koettu mielekkyys.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että meidän pitäisi kokonaisvaltaisesti tarjota ennaltaehkäiseviä, matalan kynnyksen palveluita vanhemmille, lapsille ja nuorille, jotta voidaan ehkäistä syrjäytymistä seuraavassa sukupolvessa.

Vanhemmille voidaan tarjota ekstratukea esimerkiksi neuvolan ja kotipalvelun muodossa, lapsille taattaisiin pienemmät ryhmät päiväkodissa ja avustajaa sitä tarvitseville, nuorille pitäisi olla nopeasti tarjolla olevaa keskusteluapua kouluissa ja mahdollisuus harrastukseen koulupäivän jälkeen. Nämä ovat esimerkkejä, listaa voisi vielä jatkaa. Yhteistä näille palveluille on se, että ne kuuluvat kunnan vastuualueelle myös maakuntauudistuksen jälkeen.

Nyt on siis korkea aika toimia, jos haluamme vaihtaa suuntaa, eikä toistaa 90-luvun laman aikana tehtyjä leikkauksia.

Sandra Högström

sairaanhoitaja

Vaasa

Kommentoi