Lukijoilta: Nuorten lisääntynyt pahoinvointi ajaa myös vanhemmat jaksamisensa äärirajoille

Korona-aika on lisännyt merkittävästi nuorten pahoinvointia, mutta mielenterveyspalveluita ei ole tarjolla riittävästi. Tämä heijastuu voimakkaasti myös nuoren lähipiiriin. Hätä on suuri ja moni vanhempi on jaksamisensa äärirajoilla.

Koronapandemia on ravistellut ja vaurioittanut yhteiskuntaa monilla tasoilla. Tavallisen arjen muutos on tuntunut erityisen voimakkaasti nuorten ja jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa. Tuoreen Sosiaalibarometri 2020 mukaan palveluissa on epäonnistuttu kaikkein heikoimpien tukemisessa kuten psyykkisesti sairastuneiden kohdalla. Sairastuneet voivat yhä huonommin, kun asianmukaista apua ei saa ajoissa ja hoitokontaktit ovat vähentyneet, muuttuneet etäpalveluksi tai jopa katkenneet.

Kuluneen vuoden aikana nuorisopsykiatrian tilanne on paikoitellen jopa kriisiytynyt. Moni vanhempi ympäri Suomen joutuu taistelemaan epätoivoisesti saadakseen lapselleen hänen tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa. Perheille pitkittynyt poikkeusvuosi on ollut kuluttava ja raskas, kun sairastuneen nuoren vointi ja hoidon saanti sekä vanhemman oma jaksaminen ovat heikentyneet samaan aikaan.

Nuorisobarometri 2020:n mukaan lähes neljännes nuorista koki, ettei mielenterveyspalveluihin pääse riittävän nopeasti. Kun nuori joutuu odottamaan useita kuukausia apua pahaan oloonsa, on se kohtuuttoman pitkä aika niin sairastuneelle kuin hänen läheisilleenkin. Odottaessa ongelmat pahentuvat ja kärjistyvät, jopa kohtalokkain seurauksin. On käsittämätöntä, että saamme heti hoitoa murtuneeseen jalkaan, mutta emme murtuneeseen mieleen.

Nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne on huolestuttavasti kuormittunut ja monin paikoin se on jopa hälyttävä, kun alaikäisten erikoissairaanhoidon mielenterveyspalvelut eivät vastaa tarpeeseen. Näissä tilanteissa sairastuneiden lasten ja nuorten vanhemmat joutuvat kantamaan kohtuutonta taakkaa. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Kun vanhempi hakee apua omalle lapselleen, on raastavaa ja kuormittavaa, että sitä ei ole saatavilla.

Vanhemmat joutuvat monesti toimimaan lapsensa apuna ilman riittäviä tukitoimia. Jatkuvassa päivystysvalmiudessa olevalla vanhemmalla on paljon vastuuta, mutta usein vain vähän tietoa ja tukea toimintansa pohjaksi.

Kun vanhempien harteilla on ympärivuorokautinen hoito- ja valvontavastuu sairastuneesta nuoresta, vaikuttaa se myös heidän hyvinvointiinsa. Tutkimusten mukaan mielenterveysomaisilla on suuri riski sairastua psyykkisesti myös itse. Mielenterveysomaiset ovat jaksamisensa äärirajoilla, kun korona-aikana heidän vastuunsa ja huoli sairastuneesta on kasvanut entisestään. Moni kuvailee olevansa ”ääreisväsynyt” ja jaksamisensa ”olevan aivan äärirajoilla”.

Mielenterveyspalveluihin täytyy ohjata nykyistä enemmän resursseja ja korjattava käsiin räjähtänyt mielenterveyskriisi. Mielenterveyspalvelut ja niiden saatavuus on mitoitettava sen mukaan, mitä sairastuneen hoito vaatii ja vastuu sairastuneen hoidosta ei saa kaatua omaisten harteille. Mielenterveysjärjestöjen vireille paneman Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteena on nopeampi ja helpompi pääsy mielenterveyden tuen piiriin. Se tulee toteuttaa kiireellisesti.

Yhteiskunnan toimivuus mitataan sen kyvyssä huolehtia heikoimmistaan. Kenenkään sairastuneen nuoren ei tule joutua odottamaan hoitoon pääsyä, vaan riittävää ja oikea-aikaista apua tulee saada ajoissa. Tämä on välttämätöntä sekä nuorelle että hänen perheelleen.

Pia Hytönen

toiminnanjohtaja, Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami

Kommentoi