Lukijoilta: Oikeisto ei saanut vaaleissa enemmistöä

Pohjanmaan kokoomuksen piirihallituksen jäsen Erkki Syväojan kirjoituksessa (Il-lPo 7.9.) oli käsitesekaannus, joka on syytä oikaista. Kirjoitus alkaa: ”Sanna Marinin hallitus on vasemmistolaisin hallitus Suomessa vuosikymmeniin, vaikka viime eduskuntavaaleissa oikeistopuolueet saivat selvän enemmistön eduskuntaan. Onko tämä todellista demokratiaa?”

Eivät viime eduskuntavaaleissa oikeistopuolueet saaneet enemmistöä, kuten eivät vasemmistopuolueetkaan.

Se, saavatko vaaleissa itsenäisyyden alussa syntyneen jakolinjan oikealla vai vasemmalla puolella olevat puolueet enemmistön, ei ole juuri koskaan ratkaissut hallitusten koostumusta. Puhdasta vasemmistohallitusta ei ole ollut koskaan, vaikka vasemmistolla oli enemmistö kahdella vaalikaudella (1958–62 ja 66–70), ja porvarillisia enemmistöhallituksiakin aika harvoin, vaikka eduskunnassa on muulloin ollut aina porvarillinen enemmistö.

”Porvarilliset”, ”ei-sosialistiset”, ”ei-vasemmistolaiset” puolueet eivät suinkaan kaikki ole ideologialtaan oikeistolaisia. Sekä suurin oikeistopuolue kokoomus että suurin keskustapuolue, maalaisliitto-keskusta, ovat varsin usein hakeutuneet yhteistyöhön mieluummin vasemmiston kuin toistensa kanssa. Sovittu porvarillinen enemmistöhallitus kariutui 1987, kun kokoomus valitsi SDP-yhteistyön 1987. Ahon, Vanhasen II ja Kiviniemen sekä Sipilän hallitukset olivat porvarillisia, mutta Lipposen molemmat ns. sinipunaisia, kuten myös Kataisen-Stubbin.

Vuoden 1987 jälkeen on istunut sinipunapohjainen 16, porvarillinen 12 ja keskusta-vasemmistolainen (toistaiseksi) 5 vuotta. Kaikki ovat syntyneet perustuslaillisessa järjestyksessä, kohtalaisesti vaalien tulosta noudatellen. On todella kummallista väittää, että viimeksi olisi loukattu demokratiaa. Sekä se, että kokoomuksen johtajien populismiin sortunut yletön uho äskeisessä puoluekokouksessa selittyy pettymyksellä oppositioon joutumisesta.

Vuoden 2023 jälkeisen hallituksen koostumus riippuu jälleen sekä vaalien tuloksesta että puolueiden halusta sopia niiden jälkeen. Siihen vaikuttavat myös johtajien kielenkäyttö ja henkilösuhteet. Tulos voi noudatella vanhaa jakolinjaa, mutta yhtä hyvin olla noudattamattakin, ilman että demokratiaa loukattaisiin.

Kari Hokkanen

Seinäjoki

Kommentoi