Lukijoilta: Oikeudenmukaisempi ansioturva onnistuu - heikennys ei käy

Kokoomus ja kansanedustaja Lepomäki ehdottivat ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamista kaikille työttömille. Ehdottaessaan universaalia ansioturvaa kokoomus jätti kuitenkin kertomatta, miten he rahoittaisivat 200-300 miljoonan euron uudistuksen. Velvoitettaisiinko kaikki liittymään työttömyyskassaan, maksaisiko valtio tarvittavan erotuksen vai leikattaisiinko ansioturvan tasoa tai kestoa? Aiemman perusteella tiedämme kokoomuksen tavoittelevan ansioturvan heikentämistä, mutta tässä yhteydessä sitä ei tuotu esiin.

Kassajäsenyyttä isompi ongelma on ansioturvan työssäoloehto. Sen mukaan ansioturvaa saadakseen on oltava ollut työssä vähintään 18 tuntia viikossa, 26 viikon ajan kahden viime vuoden ja neljän kuukauden aikana.

Susanna Grimm-Vikman tutki 2019 syitä jäädä kassojen ulkopuolelle. Toisin kuin mm. Kulmuni on väittänyt, ainut syy kassan ulkopuolelle jäämiselle ei ole tietämättömyys.

Tutkimuksen mukaan kassan ulkopuolelle jäävät useimmin nuoret ja työuransa alussa olevat, joilla palkka on pieni ja jotka tekevät epäsäännöllisiä töitä. Heidän näkökulmastaan kassajäsenyys ei välttämättä kannata, koska työssäoloehto ei täyty tai matalan palkan takia ansioturva ei juuri nouse työmarkkinatukea korkeammaksi. Tällöin tehokkaampi tapa laajentaa turvaa olisi työssäoloehdon helpottaminen ja ansioturvan tason parantaminen.

Sosiaaliturvaan tehdään kokonaisuudistus. SDP tavoittelee yleisturvaa, joka antaa ihmiselle turvan ennakoitavasti ja ymmärrettävästi eri elämäntilanteissa. Oli toimeentulo-ongelmien syynä sitten työttömyys, sairaus, vanhemmuus tai opiskelu, on turvan oltava kohtuullisen minimikulutuksen ja asumisen mahdollistava.

Ansiosidonnaisia tukijärjestelmiä haluamme tuoda lähemmäs toisiaan tuen tason ja muiden ehtojen osalta. Ylipäätään sosiaaliturvasta on karsittava turhaa byrokratiaa, nykytyöelämään sopimattomia jäykkiä ehtoja ja toisaalta ihmisiä on tuettava rahan ohella myös toimivilla palveluilla.

SDP ei ole kannattanut yleistä ansioturvaa, mutta hallitusohjelmassa on sovittu sitä koskevasta selvityksestä. Tärkein reunaehto uudistuksille on, ettei ihmisten turvaa heikennetä.

Yksi vaihtoehto toteuttaa kaikkia koskeva työttömien ansioturva olisi malli, jossa työnantaja maksaa automaattisesti työntekijän (esimerkiksi työehtosopimuksen mukaisen) alan työttömyyskassalle henkilön kassamaksun. Työntekijä voisi omalla ilmoituksellaan vaihtaa kassaa tai kieltää työnantajaa maksamasta kassamaksua lainkaan. Tämä ns. ”poisvalinta”-malli olisi toteutettavissa helpoimmin. Tämäkään ei parantaisi nykyisin kassojen ulkopuolelle jääneiden nuorten ja työuran alkuvaiheessa olevien tilannetta.

Samalla, kun kassajäsenyydestä tehtäisiin automaattinen osa työntekijän vakuuttamista, voitaisiin työttömyyskassoja koskevaa sääntelyä keventää. Kassajärjestelmän vahvuus on sen alakohtaisuus. Kassojen työntekijät tuntevat alansa työehtosopimukset, suhdanteet, tarpeet ja mahdollisuudet. Siksi keventämällä kassoja koskevaa sääntelyä niille voitaisiin mahdollistaa kilpailu etuuden ohessa tarjotuilla palveluilla ja kassamaksun suuruudella.

Kassajäsenyys on eri asia, kuin ammattiliiton jäsenyys, mutta yrityksestään välittävä työntekijä kannustaa työntekijöitään järjestäytymään, jotta sopiminen työpaikalla onnistuu osaavien osapuolten kesken.

Työttömyysturvan uudistaminen on mahdollista, mutta heikennykset jo vaikeassa asemassa olevien tilanteeseen eivät käy.

SDP:n kansanedustaja Vaasasta

Kommentoi