Lukijoilta: Olisiko tässä harkinnan aineksia?

Uutispalstalla RKP:n Anna-Maja Henrikssonin kertoi ajatuksen kotitalousvähennyksen korottamisesta 7 500 euroon.

Tämäpä olisi ajatuksena todella hyvä, nyt vain vielä jalostamaan ehdotusta täydennettynä lähes ikuisuuskysymyksellä, miten ja millä keinoin mahdollistettaisiin vanhusten, vuosikymmenten aikana hankitun asunto-osakkeen, kodin säilyminen.

Iän tuoma ongelma niin monessa kodissa on liikkumiseen liittyvä. On jalka, on tasapaino ja voimat. On valittava pitkään asutun rakkaan kodin ja uuden, usein vuokrakodin tai laitospaikan välillä.

Mutta miten selvitä tästä niukan taloudellisen aseman vuoksi.Tästä olen kirjoitellut jo ajat sitten eri puolueiden kansanedustajille, vaan ilman mitään tulosta.

Eivätkö tässä olisi nyt Anna-Majalle hyvät jatkokehittämisen mahdollisuudet? Eikö voisi lähteä kehittämään vähän laajamittaisempaa kokonaisuutta ko. asian ympärille?

Vertailemalla, mitä maksaa meidän kymmenientuhansien kansalaisen joukko lisättynä siihen vammaiset, pitkäaikaissairaat, liikuntarajoitteiset.

Eikö kannattaisi laskea niin kunnan kuin yksityisenkin tuoma asumismahdollisuus ja se inhimillinen asunnonomistajan nautinnollisuus, oman kodin viehätys, jopa mielenrauhan merkitys kokonaisuutena. Onhan tätä jo tutkittu, mikä merkitys tällä on terveydelle.

Minulla on kokemusta, miten on rankkaa, kun on vain pakko tehdä kerrostaloonkin peruskorjauksia ja niin moni maksaa pienestä eläkkeestään välttämättömiä korjauksia asumisen mahdollistamiseksi. Nyt niin moni taloyhtiö on omallakin paikkakunnalla aivan samassa tilanteessa. Se hissi olisi todellinen apu niin monelle sitä odottavalle.

Tässä nyt olisi se paljon retosteltu inhimillisen toiminnan paikka. Eikö mitenkään voitaisi luoda rahoitusta niin Suomen kuin EU:nkin kanssa sosiaalisena ratkaisupohjana unohtamatta maamme taloudellista toimeliaisuutta ja työllisyysmerkitystä?

Pauli lsokangas

Kauhava

Kommentoi