Lukijoilta: Oman aikansa somea

Bongasin äskettäin 14.6.1964 ilmestyneestä Ilkasta viiden palstan mittaisen kiinnostavan tuntuisen otsikon ”Risto on varmasti haudassa” ja se pakotti lukemaan koko artikkelin.

Kysymys oli jo melkein unohtamastani asiasta eli saman vuoden 1964 huhtikuun alussa Vimpelissä tapahtuneesta öisestä asuinrakennuksen palosta, jossa menehtyi Risto Feodoroff -niminen mies.

Vimpeliläinen, Vaasa-lehden veteraanitoimittaja Martti Pajala oli uutisoinut surmapalosta seikkaperäisesti 9.4.1964.

Risto oli 1906 syntynyt inkeriläinen, joka oli 1920-luvun lopulla paennut toveriensa kanssa hevosella jäätä pitkin Suomenlahden yli Suomeen ja asunut talvisotaan saakka Suojärvellä.

Ristolla oli viisivuosittain uusittava emigranttipassi ja hän asui sotien jälkeen puolisoineen Vimpelissä Mäkisen taloryhmässä tehden sekalaisia töitä ja pitäen lampaita.

Riston puoliso oli kuollut vähän aikaisemmin ja Risto oli istunut paloa edeltävänä iltana naapurissa katselemassa televisiota. Naapuri huomasi seuraavana aamuna kello 4.30 Riston talon olevan liekeissä ja pian selvisi Riston menehtyneen talonsa mukana.

Riston emigranttipassi oli päässyt vanhentumaan ja hänen arveltiin pelänneen karkotusta viralliseen kotimaahansa Neuvotoliittoon ja sen estääkseen olevan valmis millaisiin tekoihin tahansa.

Pian alkoi Vimpelissä ja naapurikunnissa kiertää huhu Riston lavastaneen kuolemansa siten, että hän oli hakenut ruumishuoneelta nimeltä tunnetun vainajan, täyttänyt arkun kivillä sekä vienyt ruumiin kotiinsa sekä tuikannut sen tuleen ja häipynyt Ruotsiin.

Ilkan toimittaja kävi Vimpelissä ja jututti vimpeliläisiä mutta kukaan ei ollut oikeastaan nähnyt tai kuullut asiassa mitään varmaa.

Isäntä, jonka maalla Riston talo oli ollut, kertoi toimittajalle olleensa palon jälkeisenä aamuna paikallisen poliisimiehen kanssa laittamassa surmassa menehtynyttä arkkuun ja ettei ollut mitään epäilystä, etteikö vainaja olisi ollut Risto.

Paikallinen nimismies puolestaan totesi, ettei asiaa ollut siirretty toistaiseksi pois päiväjärjestyksestä, kun ruumiinavauspöytäkirjat eivät olleet vielä saapuneet ja poliisilla oli käsitys, että vainaja oli Risto.

Toimittaja veti artikkelinsa yhteenvedoksi: ”Lehtemme tarkoituksena ei ollut sensaation tavoitteleminen, kun saatoimme tämän julkisuuteen, sillä mitään sensaatiomaista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Olemme halunneet kolmea asiaa: kertoa millaiseksi huhu saattaa muuttaa tosiasiat, kertoa tapauksen tosiasiat ja sitten lopettaa tapaukseen liittyvät sinnikkäästi elävät huhut.”

Veikko Leväniemi

Vimpeli

Kommentoi