Lukijoilta: Onko keskusta joutunut väärälle tielle?

Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja Markku Jokisipilä esittää tuoreessa, perussuomalaisia koskevassa kirjassaan ainakin yhden uskottavan teorian perussuomalaisten nousun ja toistaiseksi vakiintuneelta näyttävän kannatuksen syistä. Hänen mukaansa perussuomalaiset ovat ottaneet kolmelta suurelta puolueelta (kesk., kok., SDP) 300 000–400 000 ääntä. Tämä on ainutlaatuista Suomen poliittisessa historiassa eikä voi olla pelkkää tyytymättömyydestä kumpuavaa protestia.

Jokisipilä on etsinyt muita syitä ja esimerkiksi katsoo, että perussuomalaisten retoriikka toimii juuri niillä käsitteillä, jotka mainitut kolme puoluetta ovat 2000-luvulla suorastaan häpeillen siivonneet pois omista ohjelmistaan ja kielenkäytöstään. Sellaisia käsitteitä ovat suomalaisuus, kansanvalta, isänmaallisuus, kansallinen identiteetti, kansan oikeustaju jne. Lisäksi perinteiset kristilliset arvot on häivytetty.

Nykyisin kansallismielisyys yhdistetään meilläkin vanhanaikaisuuteen, johonkin tuomittavaan ja vaaralliseen yhteiskunnalliseen ilmiöön. Lisäksi se tulkitaan kansainvälisyyden vastakohdaksi. Kuitenkin asenneilmastoa mittaavissa tutkimuksissa 80 % suomalaisista pitää kansallismielisyyttä myönteisenä.

Nationalismi, kansallismielisyys, on ollut kauan positiivinen piirre. Siksi sen tuomitseminen ei oikein istu Suomessa vallitsevaan henkiseen ilmapiiriin. Liberaalit ovat tehneet hallaa liittäessään käsitteeseen muukalaisvihan, jopa rasismin samalla kun ovat nostaneet yksilön ehdottoman vapauden ja itsemääräämisoikeuden pyhyyden hallitsevaksi voimaksi.

Oma historiallinen perinne ja siihen kuuluva yhteisöllisyys ovat juurtuneet osaksi suomalaista kulttuuria. Kun 2000-luvulla on globalisaatio alkanutkin muuttua ihmisten mielissä epävarmuutta ja turvattomuutta tuovaksi, jopa osin kasvavaksi uhaksi, ovat yhteisölliset arvot alkaneet taas voimistua. Paikallisuus ja alueellisuus nähdään globalisaatiolle kannatettavana vastavoimana.

Vakiintuneet puolueet eivät ole kyenneet esittämään selkeitä ratkaisuja globalisaation uhkiin, ilmastokysymyksiin, markkinavoimien riepotteluun, EU:n heikkoon toimintakykyyn jne. Päinvastoin. Monimutkaisuus ja ristiriitaisuus kasvaa. Suurten puolueiden ohjelmat on nyt laadittu mahtipontisiksi ja maailmaa syleileviksi yleisohjelmiksi silmällä pitäen maksimaalisen kannatuksen saavuttamista.

Perussuomalaiset sitä vastoin ovat luoneet helposti ymmärrettävän vaihtoehdon, jota muut luonnehtivat populistiseksi.

Puolueiden syntyhistoriaa tarkasteltaessa voi todeta yleistäen, että puolueen synty on aina sidoksissa vallitsevan yhteiskunnan suuriin epäkohtiin. SMP:n suuruudenaika oli 1970-luvun alussa. Sitä edelsi mittava maaltamuutto. Maalaisliitto syntyi 1900-luvun alussa monien räikeiden epäkohtien riivaamassa tilanteessa. Sen ensimmäiset edustajat käyttivät Santeri Alkiota myöten kovaotteista kieltä hyökätessään vanhoja puolueita, suomalaista ja nuorsuomalaista puoluetta vastaan ja samalla kasvattivat puheillaan niin Pohjanmaalla kuin Karjalassa voimakasta herravihaa. Siitä tuli puolueen kantava voima vuosiksi ennen kuin puolueen olemus tasaantui ja sovintopolitiikka sai yliotteen.

Suomen poliittisessa maaperässä piilee edelleen eliitinvastaisuutta, mutta yksin siitä ei ole millekään puolueelle todellista kantovoimaa.

Perussuomalaiset ovat käyneet kolmet menestyksekkäät eduskuntavaalit. Jokisipilän mukaan kansanliikkeenomainen puolue on rakentanut harkiten vastakkainasettelua muihin ja näin onnistunut luomaan äänestäjille itsestään uskottavan vaihtoehdon modernille, kansainvälisyydelle, liberaalille ja monikulttuurisuudelle.

Liberalismin heikkous on sen voimattomuudessa ratkoa nykyisen yhteiskunnan suuria ongelmia.

Mutta miksi juuri keskusta kolmesta suuresta puolueesta on nyt joutunut eniten vaikeuksiin ja sen kannatus näyttää jämähtäneen paikoilleen?

Keskusta on halunnut itselleen liberaalia ulkonäköä. Epämääräisellä modernilla ja liberaalilla politiikalla ei kuitenkaan ole kansan aitoa enemmistöä. Se vieraannuttaa, tekee välinpitämättömäksi. Liberaalilta saattaa puuttua kyky suvaita ”vääriä” näkemyksiä. Monikulttuurisuusideologian korostaminen saattaa loukata suomalaisten arvoja ja perinteitä. Kansanvaltaisuuden, yhteisöllisyyden ja kansallisuustunteen tukahduttamisella voi olla vaikutuksensa keskustapuolueen kannatukseen.

Keskusta on leimallisesti suomalainen puolue, joka on halunnut korostaa suomalaisuutta, äidinkielen ja kansallisen kulttuurin edistämistä väheksymättä vieraita kulttuureja. Terve kansallismielisyys muodostaa yhä keskeisen käyttövoiman konsensuspolitiikallekin. Ja isänmaanrakkaus on vahva piirre suomalaisuudessa.

Onko keskusta joutunut nyt väärälle tielle?

Tytti Isohookana-Asunmaa

VTT, historiantutkija, pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri

Kommentoi