Lukijoilta: Oppivelvollisuus laajentuu nuoria kuulemalla

Koulu ei ole vastannut kaikkien nuorten tarpeisiin. Osa heistä ei ole halunnut jatkaa ammatilliseen tai ylioppilastutkintoon, vaikka se olisi työllistymisen paras tae. Tilanne ei muutu syyllistämällä nuoria vaan korjaamalla koulutusta ja kuuntelemalla niitä nuoria, joita nykykoulu ei palvele.

Eduskunta hyväksyi joulun alla oppivelvollisuuden laajentumisen toiselle asteelle eli 16–18-vuotiaiden koulutukseen. Tähän saakka noin 15 prosenttia nuorista on jäänyt vain peruskoulun varaan. Jatkossa näin ei voi olla.

Nuori on voinut liian helposti jättää koulut sikseen, jos kokemukset peruskoulusta ovat heikkoja tai elämä ei ole muuten tukenut koulun jatkamista. Nuorten tukena olevat aikuiset: vanhemmat, oppilaitokset ja kunnat, joutuvat erityisesti parantamaan juoksuaan. On löydettävä keinot motivaation herättämiseen niille nuorille, joilla sitä ei itsestään ole.

Tahto oppia uutta syntyy myönteisten kokemusten kautta. Kun arviointi ja palaute eivät kannusta kouluun, sen sijan ottaa muun muassa pelaaminen. Peräkamarin poikia on enemmän kuin koskaan. Myös kiusaaminen on johtanut monen nuoren elämän hakoteille. Masennuksesta ja kärsiviä nuoria on paljon. On turha kuvitella, että he lähtevät komentamalla lukioon tai ammattikouluun.

Eduskunnan sivistysvaliokuntaa johtavan Paula Risikon kritiikki: ”kannettu opiskelija ei koulussa pysy”, on laillaan paikallaan.

Elleivät yläkoulut ja toisen asteen koulutus löydä uutta säveltä ja uusia muotoja nuorten ehdoilla, tulokset oppivelvollisuuden laajentumisesta jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Kaikki nuoret tietävät, että heidän pitäisi jatkaa koulua vielä peruskoulun jälkeen. Miksi he eivät kuitenkaan tee niin jo nykyään? Muut vaihtoehdot houkuttelevat enemmän, vaikka niiden vaaroista on varoitettu joka käänteessä.

Uuden oppivelvollisuuden myötä on käännettävä levyä. Syyttely ja vähättely eivät auta. On kuunneltava, mitä nuoret koulutukselta ja elämältä odottavat. Koulutusta on uudistettava vuorovaikutuksessa nykyään sen ulkopuolelle jäävien kanssa ja tarjottava heille jotain, mikä houkuttelee heitä kotiin jäämistä enemmän. Tehtävä on vaativa ja vie aikaa, mutta tuskin tästä helppoa ajateltiinkaan - ovathan suomalaiset opettajat maailman parhaita.

Nuori etsii vielä paikkaansa yhteiskunnassa ja omia ajatuksiaan elämästä. Hän tarvitsee avukseen aikuisia ja toisaalta myös omaa tilaa, vapautta ja vastuuta. Kansanopistojen tanskalaisen oppi-isän tunnettu ajatus ”koulu on elämää varten” on hyvä ohje myös oppivelvollisuuden laajentamisen toteuttamiseen. Nyky-yhteiskunnassa monin tavoin keskenkasvuisen nuoren paras paikka on koulussa yhdessä ikätovereidensa kanssa.

Uuden oppivelvollisuuden toteuttamiseen osallistuu paljon koulutuksen ja opiskelijahuollon ammattilaisia. Tiivis yhteistyö eri toimijoiden kesken on välttämätöntä. Erityisesti opinto-ohjaus peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa nousee toteuttamisen keskiöön, ei yksin ohjauksen vaan myös koulutuksen sisältöjen ja opetusmenetelmien kehittämisen kannalta. Tällä hetkellä käytössä olevat keinot eivät tule missään tapauksessa riittämään. Lukiolle ei riitä kirjojen maksuttomuus eikä ammatilliselle koulutukselle työelämäkontaktit. Ainakin välitöntä opiskelijan kohtaamista, aikaa ja tukea, tarvitaan luottamuksen herättämiseen nuorelle, joka ei velvollisuuden takia kouluun lähde.

Oppivelvollisuuden laajentuminen uudistaa myös toisen asteen koulutuksen rakenteita. Lukion ja ammatillisen koulutuksen rinnalle vaihtoehtona tulevat myös kansanopistot, joiden opistovuodesta tulee maksuttomia alle 18-vuotiaille. Kymppiluokat sekä ammatilliseen koulutukseen ja lukioon valmistavat koulutukset yhdistyvät tutkintoon valmistavaksi koulutukseksi eli tuvaksi.

Etelä-Pohjanmaallakin on vuosittain satoja nuoria ilman opiskelupaikkaa ja uskoa tulevaisuuteen. Heidän sivistystarpeeseensa on vastattava heidän ehdoillaan. Se on mahdollista, mutta ei helppoa. Sillä on myös hintalappu, mutta se on pienempi kuin eri tavoin syrjäytyneiden nuorten aiheuttamat kulut. Kouluväellä on edessään mielenkiintoinen tehtävä.

Kyösti Nyyssölä

Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtori

Kommentoi