Lukijoilta: Päätöksentekijän arkea

Lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan ei minulla ollut pienintäkään aavistusta siitä, miten päätöksentekijänä on osattava itsensä kritiikiltä kovettaa. Olin valmis ajamaan yhteisiä asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Empaattisena ja herkkänä ihmisenä koin heti alkuun, että liian kiltti ei saisi olla.

Kovin paikka noviisille kuntapoliitikolle oli ottaa vastaan vastuullinen luottamustoimi ja hyväksyä se tosiasia, että kunnan taloutta on tasapainotettava.

Kyläkoulujen lakkauttaminen on aiheuttanut omassa elämässäni eniten unettomia öitä ja sen seurauksena olen saanut ikuiset vihat niskoilleni. Kaupassa ei tervehditä, kättä ei nosteta ja tärkeissä asioissa on parempi ottaa yhteyttä johonkin muuhun, kuin oman alueen valtuutettuun.

Viime kauden kuntaliitos selvitykset ja vastaanottokeskus olivat oma lukunsa. Selvitettäessä Jalasjärven mahdollista liitosta Seinäjokeen, sain puhelun, jossa soittaja kertoi tietävänsä kyllä kotiosoitteeni, jos asia ei etene halutulla tavalla.

Vastaanottokeskuksen tultua Seinäjoelle, sain sähköpostia anonyymilta lähettäjältä liittyen siihen, että minulle on hautakivi valmiina. Riittää, että ilmoitan, minkä päivämäärän haluan siihen kaiverrettavan. Silloinen puoluetoveri vähätteli säikähdystäni ja kysyi, minkävärisiä kukkia haluan hautakivelle tuotavan.

Sosiaalisen median keskusteluiden ryöpytykseen saa päätöksentekijänä tottua. Olen saanut lukea niin tehtyihin päätöksiin kuin itseeni kohdistuen siitä, että olisi kirveelle töitä ja asiantuntemusta puuttuu. Siksi en suosittele kenellekään päätöksentekijälle sosiaalisen median keskusteluiden tai verkkoyhteisöjen keskustelupalstojen seuraamista.

Päätöksenteossa ja ylipäätään ehdokkaana olemisessa joutuu kuitenkin sietämään hyvin monenlaista kritiikkiä. Viime eduskuntavaalien kiertueelta muistuu mieleeni erään toimittajan kommentti: ”Kyllä teidän täytyy saada seuraavissa vaaleissa ehdokkaiksi kunnon naisia.”

Ketä ovat ne kunnon naiset ja miehet, jotka haluavat olla mukana tämän päivän päätöksenteossa. Käyttää aikaansa asioihin perehtymiseen ja yhteisten asioiden ajamiseen, olla mukana oman kotikuntansa kehittämisessä. Ainakin rohkeita ja vastuuntuntoisia sekä valmiita toimimaan yhteisvoimin yhteisten asioiden hyväksi.

Kuntapolitiikassa tämä tarkoittaa koko kunnan toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista päättämistä tulevaisuuteen suunnaten ja kunnan strategia huomioiden. Yksin ei päätöksiä kunnissa tehdä eikä oman edun tavoittelun näkökulmasta.

Varoittavana esimerkkinä vielä se, mikä Amerikassa on tapahtunut – kova kielenkäyttö yllyttää ääriajattelijat tekoihin, jotka eivät demokratiaan kuulu.

Asiat paranevat vain tekemällä.

Kati Ojaniemi (kesk.)

kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Seinäjoki

Kommentoi