Lukijoilta: Päihdetyöstä ja huumepolitiikasta

Nuorten ihmisten tapaturmaiset kuolemat pysäyttävät – nyt viimeksi alueen muutamat huumekuolemat. Ne tuntuvat lamaannuttavilta ja turhilta. Ilkka-Pohjalainen kertoi alueen huumeongelmasta koko aukeamalla (6.2.). Onneksi myös poliisi on tiedottanut asiasta valppaasti.

Annan kiitollisen tunnustuksen eteläpohjalaiselle päihteiden vastaiselle työlle. Seinäjoen keskussairaalassa työskennellessäni olen tavannut monia päihdeongelmaisia, jotka ovat saaneet suuren hyödyn päihdetyön ammattilaisten avusta.

Huumeiden käyttäjät ovat enimmäkseen nuoria, ja heillä on elämä edessään, jos he saavat sen järjestykseen. Päihdetyön ammattilaiset ansaitsevat arvostuksemme mutta myös riittävät resurssit, jotta he voivat auttaa ongelmaiset takaisin kiinni elämän syrjään.

Eteläpohjalaisen mielenterveys- ja päihdetyön hyvän tuloksen näkee myös tilastojen valossa. Kaikkein lahjomattomin tapa arvioida asiaa ovat Tilastokeskuksen kuolleisuusluvut. Vuosina 2000–2018 eteläpohjalaisten tekemien itsemurhien määrä on vähentynyt kolmanneksella. Niitä tapahtui keskimäärin lähes 40 vuodessa toissa vuosikymmenellä, mutta viime vuosina enää keskimäärin alle 25.

Maakunnan alkoholiperäiset kuolemat, sisältäen alkoholimyrkytykset, lisääntyivät rajusti vuosituhannen vaihduttua jopa 64 tapaukseen vuonna 2010, mutta sen jälkeen ne ovat alkaneet vähentyä. Vuonna 2017 alkoholi-peräisiä kuolemia oli enää 42.

Tällaisia lukuja on puistattavaa käsitellä. Ne kuitenkin antavat perspektiiviä huumekuolemiin. Tahattomat huumekuolemat tilastoidaan myrkytyksiksi, ja ne sisältävät myös muut myrkytykset.

Etelä-Pohjanmaalla on tilastoitu keskimäärin kuusi myrkytyskuolemaa vuodessa. Se on väestöön suhteutettuna varsin pieni määrä. Vuoden 2018 valtakunnallinen tilastopiikki huumekuolemissa ei näkynyt tässä maakunnassa – ainakaan vielä.

Huumeongelma kannattaa nähdä ensisijaisesti osana muuta päihdeongelmaa eikä pelkästään rikollisuutena. En ole varma, mihin Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoituksessa 6.2. viitattiin, kun siinä mainittiin ”kannabis-intoilijat”.

Rikolliseksi nimeäminen pyrkii ajamaan huumeongelmaisen yhteiskunnan ja sen tukiverkon ulkopuolelle.

Portugalissa luovuttiin huumeiden käytön rangaistavuudesta vuonna 2001, ja sen myötä huumekuolemat ovat vähentyneet jyrkästi. Lakimuutoksen läpi ajanut silloinen pääministeri António Guterrez toimii nyt YK:n pääsihteerinä.

Sekä Guterrez että YK:n edellinen pääsihteeri Ban Ki-Moon ovat todenneet, että yli 50 vuotta sitten YK:n johdolla omaksuttu huumeiden käytön kriminalisointi ei ole tuottanut toivottua tulosta.

Se, että huumeiden käytön rangaistavuudesta luovuttaisiin, ei tietenkään tarkoita, että huumekauppa laillistettaisiin. Huumekauppiaat ovat häikäilemättömiä rikollisia. He käärivät rahat käyttäjien kurjuudesta, elävät niillä verotonta luksuselämää ja kuittaavat velkansa katkomalla jäseniä tai kuulalla kalloon.

Nyt he kauppaavat maakunnassa tappavia aineita, vaikka kuvittelisi että heidän kannattaisi pitää käyttäjät elävinä koukussa.

Suomessa huumeiden käyttö on kansainvälisesti vertaillen melko vähäistä mutta huumekuolemat ovat suhteettoman yleisiä. Siksi on kysyttävä tehdäänkö Suomessa oikeanlaista huumeiden vastaista politiikkaa.

Karri Helin

Seinäjoki

Kommentoi